Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Omaisen raskaat, rakkaat tehtävät

Hei!
Nyt kun läheiseni pikkuhiljaa toipuu NHL-hoidoista ja olen saanut itse jo hieman etäisyyttä syövän akuuttivaiheeseen, olen pohtinut mielessäni, mikä oli puolisoni syöpähoitojen aikaan kaikkein raskainta ja vaikeinta, mitä puolisoni syöpähoidot eniten minulta itseltäni vaativat.
Mikä on pohdinnan tulos, kun ajattelen taakse päin elettyä kesää ja syksyä?
Kun selvisin shokkivaiheesta , sillä sehän se tulee meille kaikille syöpäpotilaiden omaisille väistämättä, niin piti opetella elämään hetki kerrallaan ja hoitojakso kerrallaan, hoitojen aiheuttamista komplikaatioista huolimatta. Piti sopeutua yllättäviin käänteisiin, toimia ripeästi, selkeästi ja nopeasti, kun hoitojaksojen välissä tuli komplikaatioita ja sairaalareissuja. Piti hyväksyä ja elää mukana pienetkin vastoinkäymiset ja ikään kuin myötäillä virran mukana, ettei "huku". Piti uskaltaa toivoa parasta, mutta pelätä pahinta. Elää vain siinä hetkessä, joka oli käsillä. Ennen kaikkea on pitänyt opetella kärsivällisyyttä.
Vielä minulla on huoli päällä läheisestäni,eikä se huoli katoa, vaikka syöpä onkin taltutettu. Mutta täytyy vain hyväksyä se tosi asia, että elämäämme on astunut kutsumaton vieras, joka seuraa meitä lopun elämämme, vaikka syöpä tautini olisikin ns.voitettu. Vahvuutta kohdata tauti uudelleen ei minulta ainakaan vielä löytyisi. On tämä ollut kaikkinensa niin raskas prosessi.
Miten sinä omaisena olet kokenut elämäsi syöpäpotilaan rinnalla hoitojen aikaan?
kysyy Suvi06
suvi06 | 10.1.2007 klo 09:07:48