Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miten jaksan yksin....

Hei,

Parisuhdeongelmahan teillä on selvästi! Kuten itse sanoit läheisyyden puute saa elämäm jatkumaan kuin "kaksi tuttua asuisi kämppiksinä". Tutulta kuulostaa, tosin meillä eri syystä kuin sairaudesta johtuen, mutta syitähän parisuhdevaikeuksiin voi olla monia.
Voi olla että miehesi pelkää syöpää paljon ja haluaa kieltää koko sairauden olemassaolon. Se mistä ei puhuta sitä ei ole -tyyliin. Mutta tarvitsette molemmat apua suhteenne selvittelyyn tai sitten sinä yksinkin voit hakeutua ulkopuolisen kuuntelijan tykö. Olisiko terveyskeskuspsykologia saatavilla tai seurakunnassa parisuhdeneuvontaa tai kuuntelijaa? Aina voi mennä myös yksin! Ulkopuolinen kuuntelija osaa katsoa tilannettanne eri silmin ja auttaa miettimään vaihtoehtoja. Parisuhde on elämän tärkeimpiä asioita ja huono parisuhde ottaa enemmän kuin antaa. Elämässä täytyisi olla kuitenkin myös iloa ja juuri sitä parisuhde parhaimmillaan antaa. Läheisimmän tulisi olla tukija, myötäkulkija ja rakkauden kohde. Jos nämä asiat alkavat arveluttaa, on syytä pysähtyä huoltamaan suhdetta.
Keskusteluyhteys mieheen voisi syntyä jonkin hänelle mieluisan tekemisen yhteydessä kuin luonnostaan, ikäänkuin voitelun kautta...Jörrikkämiehiä on vaikea saada avautumaan, mutta sydän se on heilläkin.
Toivon teille onnea matkaan. Toivottavasti kirjoitukseni ei ollut liian paasaava...
PikkuLintu | 20.3.2007 klo 15:27:35