Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: toivon hiipuessa

Ikävä kuuluu tähän elämään surun tullessa kohdalle. Itsekin ulvoin tuskani, kun selvisi mieheni myelooma.
Tuskani hellitti, kun päätimme nauttia näistä vielä jäljellä olevista hetkistä niin täysillä, kuin voimme. Se on ehkä vain yhdessä oloa tms., mutta meille se on paljon.
Usko Jumalan hyvyyteen ja armoon Jeesuksessa on meidän voimamme. Hänen käsissään olemme, kävi miten kävi. Toki on pyydetty rukousapua. Rukoukset kantavat meitä. Tämä sisäinen rauha menee ymmärryksen yli. Se luvataan jokaiselle, joka turvaa Häneen.
Ihmeellistä on myös ilo ympärillä olevista asioista, läheisistä ja luonnosta. Jumalan hyvyys koskettaa. Taivastie on edessä Jeesuksen kautta. Hän on sen oven avain. Raamattu opettaa, että joka tulee Jeesuksen luo, häntä ei heitetä pois. Sydän avoinna se onnistuu. Rukoilen teille mummisi kanssa ihania hetkiä Herran rauhassa, Häneen turvaten.
mamma47 | 27.6.2008 klo 19:38:37