Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: toivon hiipuessa
Hei Lapsenlapsi.Kiitos kun kirjoitit, vastaan mielelläni.
Kaikki tuntemukset joita tunnet mummisi vuoksi kuuluvat tähän elämään. Elämässä on rytmi ja järjestys, siinä on aina kaikki kohdallaan, aivan niin kuin pitääkin, mutta mielemme ja tunteemme eivät toimi samoin. Siksi ainut keino eheytyä, saavuttaa tasapaino, löytää rauha omassa elämässämme lähtee sieltä, sinun omasta kyvystä nähdä elämä sellaisena kuin se todellisuudessa on, eikä sellaisena kuin olet oppinut sen tuntemaan. Ongelmasi on tässä, ei lainkaan Mummin tilanteessa
Hyvä ystävä, hiljenny, yritä saavuttaa tietoinen tila missä on selkeys ja tasapaino, pystyt siihen. Tunteissa sitä ei ole. Tavoite on päästä niiden yläpuolelle, ei tukahduttaa niitä. Tunteen tehtävä on juuri se mitä nyt tunnet, kokea tuskaa, surua, menetystä, epätoivoa, toivottomuutta, jopa kaiken uskon elämään kyseenalaistamista. Ne ovat meidän tärkein työväline, jotta havahtuisimme kysymään kaiken kokemamme todenperäisyyttä. Sillä hetkellä kun alat kyseenalaistamaan koko sen historian mitä sinulle on opetettu, liittyen elämään ja itseen, alkaa ovi aueta vapauteen. Haluatko vaihtaa nuo tunteet iloon, hyväksyntään, luottaa? Miltä tuntuisi vaan luottaa? Luottaa siihen, että se mikä tapahtuu, sisältää aina totuuden missä on kaikki kohdallaan? Ellet voi luottaa elämään ja sen tapahtumiin, tarkoittaa sitä ettet luota Luojaasi ja kuitenkin uskot sen olevan kaikkivoipa.
Nämä sanat eivät kuulosta lohdutukselta. Näiden sanojen tarkoitus on ravistella. Elämä tekee myös niin, ravistelee, nyt Mummisi kautta, jotta sinä tyttö rakas heräisit!
Miten voit muuttaa kokemuksesi Mummistasi iloksi, tuntea sisälläsi tasapainon ja rauhan, vaikka näet muiden kärsivän? Kysy ensin itseltäsi, mikä laittaa sinut vaikeroimaan, tuntemaan tuskaa? Tunne menetyksestä, niistä kokemuksista jotka olet Mummin kanssa yhdessä kokenut, ja siitä, että rakas ihminen ensin kärsii ja sitten kuolee? Me kaikki kuljetaan tämä tie. Tuska tulee vain siitä, ettet näe muuta kuin kuoleman, eikä tietoisuutesi riitä syntymän ja kuoleman rajojen tuolle puolen. Olet kuullut, ettei kukaan ole tullut kertomaan? No ei tule. Etsiminen, mahdollisuus valita ja löytää olisi pois viety. Etkä voi kysyä sitä papilta, koska hänet on opetettu tietämään toisin, mutta on yksi paikka missä on ”tieto”, paikka minkä monet ovat jo löytäneet, se on mukanasi koko ajan, oma sisäinen totuutesi. Löydä se, kuuntele sitä, ja sinusta tulee muiden auttaja, muiden lohduttaja silloin kun heillä on vaikeaa, eivätkä he ymmärrä miksi? Se on pitkä tie ja olet vielä nuori, sinulla on paljon muuta opeteltavaa, mutta sinulla on kysymyksiä joihin haluat saada vastauksia. Voit löytää ne yhtä hyvin ennemmin kuin myöhemmin.
Luotat järkeen, luotat siihen miten uskot asioiden olevan. Tietoisuutesi laajenee siitä kun tiedostat, ettet voi luottaa kumpaakaan. Kun katselet Mummoasi syvän surun ja epätoivon vallitessa, koet tunteesi niin todellisena kuin vain voi olla? Se johtuu siitä, ettet kykene näkemään sen käänteistä puolta, missä hätä on poissa. Pysähdy, ja kysy, mikä tässä on totta? Ota Mummiasi kädestä kiinni, katso häntä silmiin. Herää! Näe! Hän opettaa sinua! Mummi valmistaa sinua kohtaamaan kuoleman, vanhempasi kuoleman, omasi, ja ennen kaikkea mitä kuolema merkitsee? Hänen oppitunnit eivät jää tähän, etkä löydä niitä, jos kuuntelet niitä valmiita vastauksia mitä jokainen lähelläsi sinulle toistaa. Mutta tuskasi ei johdu oppitunnista, vaan siitä ettet halua päästää Mummistasi irti. Etkä suinkaan halua olla itsekäs. Katso edelleen Mummiasi. Hän on menossa kotiin. Sinne minne me kaikki, ja pelkäämme eniten sitä mitä me eniten kaivataan. Verho nousee vasta rajalla. Tyttö kulta, se on onnellisin hetki Mummolle, sinulle, minulle, jokaiselle ihmiselle, kun me päästään täältä pois. Saata häntä, lempeästi. Päästä hänet menemään. Se on suurinta rakkautta. Mikään ei ole pielessä, vain tunteesi tekee tämän sinulle.
Mummisi haluaa nähdä sinut iloisena. Aina kun käyt katsomassa, hymyile jos voit, et tarvitse kyyneleitä. Tee viimeisistä hetkistänne keveitä. Sinä rakastat häntä. Näytä se. Rakkaus hyväksyy, ymmärtää, eikä tunne halua muuttaa mitään siitä mikä on. Näytä Mummillesi sellaiset kasvot jotka haluat hänen aina sinusta muistavan. Pidä häntä kädestä ja kerro hänelle kuin kappaletta parhaasta sadusta. Paluusta rakkaittensa luo. Niiden jotka häntä jo odottavat. Siitä miten hän jatkaa elämäänsä kun ei polvi enää paina ja askel on kevyt kuin linnun lento. Siitä miten hän valmistaa paikkoja, ja on iloisena vastassa silloin kun lapsenlapsi on vuorossa palata kotiin.
Voimia. Matti
- toivon hiipuessalapsenlapsi -83
- Re: toivon hiipuessalapsenkummi
- Re: toivon hiipuessaMangoMeloni
- Re: toivon hiipuessamamma47