Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Epätietoinen ja epätoivoinen

Olen tällä keskusteelupalstalla ensimmäistä kertaa ja tuli ihan valtava tarve kirjoittaa äitini sairaudesta, sillä välillä tuntuu, että oon ihan yksin asian kanssa. Äidilläni on ollut rintasyöpä vuosia sitten, mutta viimeiset vuodet hän on taistellut keuhkosyövän kanssa ja eilen kuulin, että hoidot on nyt lopetettu, ehkä toistaiseksi, mutta hän ei enää kestänyt sytostaattihoitoja, koska sädetyksestä ei ole tähän tyyppiin apua. En ole edes suostunut ajattelemaan kuolemaa, vaan jaksan uskoa siihen, että hänen loppuelämänsä voisi olla onnellista ja rikasta. Minulla on kolme pientä lasta, jotka rakastavat mummiaan valtavasti. Tuntuu vaan, että en osaa olla riittävästi läsnä ja auttaa. Pelkään, että lapset rasittavat äitiäni, vaikka aina käydessämme, tiedän heidän piristävän äitiäni. Olisi ihana lukea jonkun vastaavassa tilanteessa olevan ihmisen ajatuksia. Ja voimia kaikille!
mandi | 12.7.2008 klo 13:33:10