Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: "Paistaa se päivä risukasaankin" ja muut kootut latteudet

Hei,
eivät tosiaan ole mieluisimpia keskustelun aiheita, mutta nykyaikana, kun on s.postit ja tekstiviestit, niin ei tarvitse pelätä omaa reaktiotaan, jos ei osaa suhtautua.

Kerron oman esimerkin. Minulla on hyvä ystävä, joka asuu kaukana eli emme näe usein, mutta viestittelemme ja soittelemme. Hän myönsi minulle suoraan jälkikäteen että ei ottanut pitkään aikaan yhteyttä, kun ei tiennyt miten suhtautua. Juuri silloin kun olisin tukea tarvinnut. Eli heti isäni kuoleman jälkeen kun äitini sairastui rintasyöpään.

Mietin asiaa ja ymmärrän periaatteessa sen, mutta voihan aina vain laittaa tekstarin että mitä kuuluu? kuten muulloinkin. Minä olisin voinut valita kirjoitanko ahdistuksesta tai muusta.... on muitakin ns. yleisiä kysymyksiä.

Ja olen kova itkemään, mutta nyt vuoden aikana itku on ollut syvällä sisällä (kirjoitin siitä toiseen ketjuun), kerran miesystäväni (joka myös asuu kaukana) otti minut kainaloon ja alkoi itku purkautua... hän ei osannut siihen suhtautua, vaan hoki koko ajan että "älä itke", tosin paikkakin oli huono, mutta silloin sen olisi pitänyt antaa tulla ulos, kun oli tulossa, nyt syvällä sisällä.

Nyt tuttuni on sairastunut rintasyöpään, emme ole läheisiä, mutta silti olen päättänyt laittaa välillä viestejä, tsempata, ettei jää "yksin". On hänellä perhe. mutta tiedän että perheen edessä yrittää olla vahva.

Ja tuo huokaus ja syöpäpotilaan läheisenä olo ei ole helppoa, huh, juuri niin. Äitini esitti vahvaa, kävi tansseissa ja sytostaattihoitojen jälkeen suoraan tekemään mökille hommia yms. mutta kiukuttelu meille läheisille lisääntyi....(halusin soittaa, mutta tiesin että aina pahottaisin mieleni... soitin tietenkin, mutta sen jälkeen aina paha mieli oman ahdistuksen lisänä)

Siksi kirjoitus menneessä, kun äitini kuoli tammikuun alussa laajaan aivoverenvuotoon (ei tiedetä liittyikö syöpään tai hoitoihin vaan oliko sattumaa että tuli nyt, olihan mahdollista että siellä oli etäpesäkkeitä)

Jaksamista kaikille!
Kaarina67 | 30.3.2013 klo 09:39:14