Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Tuoreita kuulumisia, ei niin hyviä :((
itsekin mietin että mistä löytää voimia ja jaksamista.mulla vielä 2 lasta hoidettavana ja tässä odotellaan alkaako sytot vaikuttamaan äitini syöpään.
välillä tuntuu ettei jaksa ollenkaan lapsia vaikkakin heistä on suuri ilo ja lohtu ja saa ajatukset muualle.
on vaan niin vaikea keskittyä.
rukoileminen on itsellä ehkä se tämänhetkinen helpotus.
tietää että äidin elämä on taivaan isän käsissä ja se on Jumalan tahto, kuinka tässä käy.
vaikeaa on "leikkiä" urheaa päivät pitkät ja illalla lasten mentyä nukkumaan antaa tunteiden tulla.
esikoinen alkaa aina nauramaan jos itken. toisaalta onneksi ei itse vaivu hätään niinkuin pienempänä. varmasti se nauraminen on pienen ihmisen keplottelua poistua tilanteesta tai että äidin itku vaihtuisi nauruun.
nyt on vain pakko jaksaa, muu ei auta.
eräs ystävä jonka äiti kuoli syöpään sanoi että parasta mitä hän keksi oli se, että pitää äitiinsän yhteyttä päivittäin. vaikka soittamalla. vaikka hänen äiti ei jaksanut hoitojen takia puhua hän pystyi kuuntelemaan.
on olo kyllä voimaton. surua ja ahdistusta.
mutta uskon että me pärjätään, joskus ja jotenkuten.
- Tuoreita kuulumisia, ei niin hyviä :((Hennarii80
- Re: Tuoreita kuulumisia, ei niin hyviä :((sutinah