Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Isällä aivosyöpä ja nyt on loppu lähellä

Isälläni on ollut syöpä jo n. 20 vuoden ajan. Viimeisen vuoden aikana hänen tilansa on mennyt niin pahaksi että arkipäiväisten asioiden hoitaminen on lähes mahdotonta. Kommunikointi ei onnistu koska isäni ei pysty enään tuottamaan puhetta. Kirjoittaminenkaan ei onnistu sillä kädet eivät hänellä toimi enään kunnolla... oikeestaan mikään ei enään toimi. Kävellä hän juuri ja juuri pystyy rollaattorin avulla mutta oikeastaan siihen se sitten jää... Mikä tässä myös on ongelmana on se että minä hänen lapsenaan en pysty tekemään asialle mitään. Tuntuu siltä että elämälläni ei ole päämäärää. en ole pystynyt tuntemaan iloa pitkään aikaan mistään asiasta, muutenkaan en ole oikeastaan tuntenut... oikeastaan yhtäään mitään. Kenellekkään kaverille en ole asiasta puhunut sillä aihe on minulle todella vaikea ja puhuminen siitä tuo kyyneleet silmiini. minusta tuntuu että etäännyn ihmisistä tämän kaiken takia, ja toivon että isän kuoleman jälkeen pystyisin taas olemaan avonaisempi muille ihmisille. On tuo vaan niin pirullinen sairaus kun latistaa perheenjäsenetkin.


Jukka93 | 12.3.2010 klo 01:08:06