Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Äitini liian nuori lähtemään- Miten jostain niin rakkaasta voi valmistautua luopumaan?
Tervehdys SadGirl.Olen pahoillani tilanteestasi ja siitä, että äitisi kunto on huonontumaan päin. Äitisi on todellakin nuori, mieheni ikäinen. Parantavien hoitojen lopetus on tietynlainen etappi, mutta senkin jälkeen jatkuu oireenmukainen kivunhoito ihan loppuun asti. Itse menetin äitini 40 v puolitoista kuukautta sitten ja aivan samantapaisia tuntemuksia oli minullakin.
Oman kokemukseni mukaan rakkaastaan ei ole valmis luopumaan, mutta ennemmin tai myöhemmin jossain vaiheessa niin on pakko tehdä. On pakko luopua, vaikka ei haluaisi ja vaikka se ajatus pelottaa.
Minuakin pelotti se ajatus, miten ihmeessä minä pystyn jatkamaan elämääni sitten, kun äitini on kuollut. Suruprosessini oli pitkä ja alkoi jo kauan ennen äitini kuolemaa. Olen kertonut tarinani tuolla saattohoito-osiossa, josta voit sen halutessasi lukea. Olet aivan oikeassa siinä, että tärkeintä on olla läsnä äidillesi niin paljon kuin pystyt ja kertoa hänelle normaalielämästäsi. Yhtä tärkeää on, että sinä, isäsi ja sisaruksesi tuette toisianne tässä prosessissa. Minun äitini oli lähestulkoon loppuun asti kiinnostunut minun elämästäni ja niin, minäkin olen äidin tyttö. Hyvin läheinen ja rakas ihminen on poissa.
En tiedä, oletteko te perheenä jutelleet äitinne kanssa hänen tulevasta kuolemastaan. Ehkä hän on kertonut isälleen viimeisistä toiveistaan ennen ja jälkeen kuoleman. Ne ovat vaikeita asioita, mutta auttavat jatkamaan elämää sitten, kun hän on tosiaan poissa. Minun äitini sanoi kaksi päivää ennen kuolemaansa minulle ja isälleni, että tämä taitaa olla nyt se viimeinen osoite ja ajatelkaa niin, että tämä on teille myös helpotus. Sen jälkeen hän kehotti meitä juttelemaan asiasta keskenämme. Niin, no olihan se tietysti helpotus siinä mielessä, että äitini kärsimykset vihdoin loppuivat. Toisaalta ensireaktio oli tyhjyys ja valtavan suuri suru.
Kerroit, että äitisi on vahva ja rakastava ihminen, joka on omalla elämänkokemuksellaan ohjannut ja koskettanut monien elämää. Se on yksi asia, johon kannattaa tarttua. Myös minun äitini antoi minulle esimerkin ja mallin minulle, joten hänen kuolemansa jälkeen päätin yksinkertaisesti ruveta aika monessa asiassa kulkemaan hänen viitoitttamansa tietä.
Oikein paljon lämpimiä halauksia, voimia ja jaksamista toivotan sinulle. Kirjotelle vaan tänne, jos ja kun siltä tuntuu.
- Re: Äitini liian nuori lähtemään- Miten jostain niin rakkaasta voi valmistautua luopumaan? Siipi maassa