Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: elämäni vaikeinta aikaa

En osaa edes kuvitella vaikeaa tilannetta jossa elät. Miehelläni on vakava syöpä, vuosi sitten hänelle "annettiin" vain muutama kuukausi elinaikaa. Tuossa se vielä porskuttaa, käy töissä, välillä väsynyt, mutta hengissä. Leikkii lasten kanssa enemmän kuin minä (lapset alle kouluikäisiä). Alusta asti olemme käyneet kaikki lääkärikäynnit yhdessä, keskustelleet syövästä, keskustelleet hoidoista, kiusanneet lääkäreitä, puhuneet tulevaisuudesta niin pitkälle kuin on pystynyt (joskus ei ole uskaltanut viikkoja pidemmälle). Olemme kertoneet kaikesta avoimesti kaikille: ystäville, sukulaisille, työkavereille, esimiehille, naapureille. Kukaan ei ole kaikonnut. Tai ainakaan emme ole kaikonneita huomanneet!

Välillä on raskasta, välillä ei jaksa olla positiivinen, välillä sitä pelkää kaikkea pahaa ja pahinta. Mutta kiusaan vaikka naapureita välillä valittamalla osan kevyemmästä taakasta ulos roskanvientireissulla. Eivät jostain syystä uskalla keskeyttää...

Ihmiset ovat niin erilaisia. Jos miehesi ei puhu, vaikeaa sitä on hänelle tällaisessa tilanteessa ehkä opettaa. Mutta voi kun se varmasti helpottaisi hänenkin oloaan ja auttaisi taistelemaan sairauttaan vastaan! Voitko yrittää saada häntä puhumaan? Jos mies ei ala puhua, suojele itseäsi ja etsi itsellesi paikka jossa voit puhua. Tämäkin paikka varmasti auttaa näin aluksi :)

Voimia pimenevään syksyyn!
kreft | 10.10.2009 klo 01:00:08