Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Miehelläni on aivokasvain gradus IV

Oikein iso myötätunnon- ja voimantoivotus sinulle laxu, mikä tilanteenne tänä päivänä sitten onkin!

Kirjoituksesi tuo elävästi mieleeni oman ja puolisoni tilanteen noin vuosi sitten. Vaikka toinen olisikin sairastanut pitkään, niin saattohoitovaihe on raastavaa aikaa. Silloin joutuu luopumaan päivä kerrallaan siitä viimeisestäkin toivonhivenestä, jota on kantanut mukanaan.

Minun mielestäni asiat kannattaa yrittää tehdä niin kuin itse oikeaksi kokee. (Onko se aina käytännössä mahdollista, on sitten toinen asia.) Kun auttaa ja hoitaa toista niin hyvin kuin kullakin hetkellä pystyy, niin jälkeenpäin voi katsoa syyllisyyden tunteita suoraan silmiin ja sanoa: "Minä tein parhaani, ja se riittää." Aina se paras ei välttämättä ole kovin paljon. Kun on itse henkisesti ja fyysisesti hyvin väsynyt, ei pidä vaatia itseltään samaa kuin virkeänä ja levänneenä.

Puolisoni kuolema oli minulle tähänastisen elämäni tuskallisin ja raskain asia. Siitä on nyt vajaa vuosi. Elämä virtaa eteenpäin, päivät kuluvat, ja vähitellen pienistä ilon hetkistä saa jälleen otteen, vaikka syvimmän tuskan keskellä tuntuikin, että ei selviä edes seuraavaan päivään.

Lämpimästi sinua ja perhettäsi ajatellen
Zatuska | 25.3.2012 klo 09:15:38