Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Yksin äidin syövän kanssa
Elämäni musertui tänään täysin.Oli tarkoitus viedä äiti kakkukahveille parin viikon takaisia synttäreitään juhlistamaan.Olen kärsinyt pitkään masennuksesta, mutta viimeiset päivät oli jostain syystä tuntunut siltä, että elämä voittaa. Kunnes sitten järkyttävä uutinen. Äidilläni - elämäni tärkeimmällä, rakkaimmalla ihmisellä, tukipilarillani ja ainoalla syyllä jaksaa elää - on todettu/vahvasti epäilty (suurin osa tiedosta meni täysin ohi järkytyksessä) syöpä. Verisyövästä on ilmeisesti kyse, se oli ainoa, jonka järkytykseltäni ymmärsin, sekä se, että tässä on todennäköisesti kuukauden odottelu edessä, ennen kuin jotkut kokeet vahvistuvat ja tiedämme enemmän. Kysyin, onko lääkäriä, jolle voisin soittaa, mutta äitini mukaan ei. Hän vaikutti muutenkin siltä, että haluaa ajatella nyt vain positiivisesti,eikä halunnut, että asiasta kauheasti puhutaan, ennen kúin varmasti tiedetään, mikä tilanne on.Kovasti hän kuitenkin näytti pelästyneeltä ja itkikin, vaikka yritti sitä pidätellä.Olen ihan hukassa. Mitä teen? Miten jaksan huomisen ja odottelun? Ajattelen koko ajan pahinta, enkä halua tartuttaa sitä äitiini. Hänkin näyttää pitävän minuun pientä välimatkaa, enkä todellakaan syyttäisi häntä, jos hän tekisi sen välttääkseen turhat itkuni ja hysteriani. Haluan olla tukena, mutta pelkään, että vaan huononnan tilannetta, sillä tämä on hirvittävä järkytys minulle, enkä pysty olemaan tasapainoisesti tässä.Äitini on lähes ainoa omaiseni, ainakin selkeästi läheisin. Olen jo pari vuotta pelännyt salaa, mitä tapahtuisi, jos hänelle kävisi jotain, ja ajatuskin pelkästään on ollut sietämätön. Olen 29-vuotias, asun yksin, läheisiä sukulaisia ei muita ole, ystäviäkin vain muutama. Pelkään, etten selviydy tästä yksin, ja ennen kaikkea, että vain huononnan äitini oloa. Jo nyt kannan huonoa omaatuntoa koko syövästä. Olen ollut onneton useita vuosia, ja tiedän sen koskeneen äitiini ja ottaneen voimille. Nyt ajattelen, että olen "altistanut" äitini sairastumaan tällä huolehtimisella.
- Yksin äidin syövän kanssaLilli2