Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Menetin miehen mutten kuolemalle

Kerronpa oman samankaltaisen tarinani, kun huomasin viestisi. Ehkä tämä tarina kuuluu enemmän jollekin toiselle palstalle, mutta on yhtenä esimerkkinä, että sairaus voi olla aika kova koetus parisuhteelle puolin ja toisin.

Mieheltäni löydettiin reilut pari vuotta sitten pahanlaatuinen aivokasvain epileptisen kohtauksen jälkeen. Hänet leikattiin ja sädetettiin. Hän toipui hyvin ja pääsi töihin. Toki pelko oli koko ajan läsnä, mutta uskoin meidän tästä nousevan. Töihin päästessään mieheni muuttui jotenkin äreämmäksi ja tietty luulin hänen vain pelkäävän tulevia kuvauksia. Jos on paha olla, niin puolisohan on yleensä se ensimmäinen kohde. Valitettavasti kyseessä oli kuitenkin toinen nainen - sairaanhoitaja, joka oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Niinpä mieheni halusi eron ja lähti tämän naisen luo. Myöhemmin kuulin, että nainen oli raskaana ja lapsi tuli maailmaan ennenkuin avioero oli tullut edes voimaan. Eli siinä kiitos pitkästä parisuhteesta ja rinnalla seisomisesta sairauden aikana. Kieltämättä ihmetyttää myös sellaiset naiset/miehet, jotka ovat valmiita viemään vaikka sairaan puolison. Eikö ihmisillä ole nykyään enää mitään moraalia?

Ex-mieheni sairaus on nyt uusinut ja hän joutuu uudelleen hoitoihin. Toivon hänelle voimia uuteen taisteluun, mutta kuten ketjun aloittaja sanoi, niin kyllä tällaisesta jää aika ikävät muistot. Yritän itse oppia antamaan anteeksi, koska ei katkeruudessakaan hyödytä elää ja pilata elämäänsä. Se ei ole helppoa, mutta onneksi aika auttaa.

Ei ole helppoa olla sairas, mutta myös sairastuneen läheisenä oleminen vaatii voimia. Toivon teille kaikille voimia kestää vaikeuksia yhdessä ja ymmärtämystä toisianne kohtaan.

Miiru | 21.4.2008 klo 21:59:35