Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Äidin väsymys pelottaa

Kyllä, äiti asuu yksin. Isä käy lenkittämässä äidin koiraa ja on hoitanut kauppa- ja apteekkiasioita, mutta ei juuri muuta. Tiedän että äiti kaipaa avuksi ja tueksi myös minua. Itsellä on koko ajan nyt ikävä äitiä ja suren, vaikka hän on vielä elossa. Olen tänään koko päivän vain itkenyt ja ollut kykenemätön mihinkään muuhun, aamulla menen ja olen iltapäivään saakka. Tänään olen soittanut äidille muutaman kerran ja joka kerta olen soitollani herättänyt hänet unestaan. Pelottaa tuo että äidin väsymys on yhtäkkiä niin kovasti lisääntynyt, ihan parissa päivässä. Ehkä se huonon uutisen kuuleminenkin syö sillä tavalla voimia? Kun sanoo että ei halua oikein ajatella asiaa ja on torjuntavaiheessa, ehkä uni on pakenemisreaktio? Vaikka selvää on että myös syöpä häntä väsyttää. Ehkä otan lääkäriin yhteyttä ja kerron miten kovin voipunut äiti nyt äkkiä on. Ei kai loppu vielä voi tulla? Uusia tutkimuksia odotetaan että nähtäisiin onko kasvaimia muualla, ja myös hoidosta piti päättää.
En voi kuin itkeä, en tahdo antaa äitiäni pois, en kestäisi sitä. En pysty juuri syömään enkä nukkumaan. Kun lapseni menee unilleen paino rinnallani voimistuu ja paha olo kasvaa, on hätä. Minulla on kyllä ystäviä ja tuttuja joiden kanssa voin puhua, äidillä on oikeastaan vain minut.
Kunpa äitiäni voitaisiin hoitaa, kunpa hän saisi elää.
Kunpa saisin kokea hänen kanssaan vielä kaikkea sitä, minkä nyt pelkään jäävän.
Kunpa saisin olla hänen rinnallaan edes sen ajan mitä jäljellä on.
Kunpa tämä kaikki olisi vain pahaa unta.
crossandra | 11.5.2010 klo 22:13:52