Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Mieheni haimasyöpä

Kiitos viestistäsi! Sen olen itseasiassa nyt oppinut tajuamaan kun näitäkin keskusteluja olen lukenut, että eihän nämä sairaudet mene kylläkään sillai, miten netissä sanotaan. Joku jossain hyvin sanoikin, että tilastoihinkaan ei sillä tavalla voi luottaa, koska esim. vanhat monisairaat levinneeseen myöhäisvaiheen syöpään sairastuneet/kuolleet laskevat tilastoja, kun taas sitten nuoremmat hyväkuntoiset voivat säilyä pidempää.

On vaan niin hirvittävä järkytys tämä, ja samalla kamalaa katsella isää kun huomaa, miten vaikeaa se on hänellekin, ettei mahdollisesti kohta jaksaisikaan tehdä enää mitään. Ehkä olen kieltämättä maalaillut vähän liian synkkiä kuvia tämän asian/isän tulevaisuuden suhteen, mutta toisaalta tuntuu, että jos on toiveikas, tuntuu vielä pahemmalta jos kaikki meneekin todella nopeasti.

Hassua, kun ennen tuntui, että syöpä olisi aivan kamalinta mitä voisi olla, mut nyt miettii, että eihän se mitään jos oliskin vaan syöpä, jos olisi edes sellanen, mitä voisi hoitaa ja olisi edes mahdollisuus parantua. Että nyt tuntuisi taivaalliselta, jos kuulisi, että aikaa olisi vaikka yli vuosikin jäljellä. Olen jotenkin varautunut siihen, että sitä ei olisi montaakaan kuukautta...:S

Netistä saa lisäksi sen käsityksen, ettei levinnyttä syöpää oikeen hoideta mitenkään, mutta sekään ei kai ihan pidä paikkaansa? Siksi sinun kirjoituksesi kuulostikin edes hiukan toivoa antavalta, jos olet yhä tuossa kunnossa. Voimia sinullekin!
Savosta | 11.4.2010 klo 17:54:51