Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Mikä on leiomyosarkooma?

Hei!

Olen 51 vuotias nainen. Minulta leikattiin vatsakalvontakainen leiomyosarkooma 2004 vuoden alussa. Kasvain oli iso, n. 15 senttinen. Samana keväänä sain sädehoitoa 25 kertaa, koska leikkaushaava ei ollut täysin puhdas (lääkekielellä sanottuna leikkaus ei ollut riittävän radikaali) Tapasin sädehoitojen aikana useitakin lääkäreitä ja toiset heistä olivat sitä mieltä, että sädehoidon jälkeen sytostaatteja ei anneta ja toiset lääkärit pohtivat, että pitäiskö antaa vai ei. Silloin en niitä saanut.
Ihmettelin jo tuolloin tätä eipäs-juupas keskustelua hoidosta. Sanottiin, että kasvain on sen verran harvinainen, että selvää esimerkkitapausta ei ole. Mulla oli luokka muistaakseni myös 2 ja ensimmäinen syöpälääkäri sanoi, että kasvain voi laittaa harvinaisessa tapauksessa etäpesäkkeitä keuhkoihin.

Elokuussa 2004 oli kontrollikuvaus sädehoitojen jälkeen ja kaikki oli ok. Olin helpottunut, mutta jotenkin minustakin tuntui, että olin päässyt liian helpolla!

Puolen vuoden päästä helmikuussa 2005 oli taas uusi kontrolli. Olin elämäni kunnossa ja tunsin itseni täysin terveeksi. Olikin aikamoinen järkytys kun sain kuulla, että minulla oli useita etäpesäkkeitä molemmissa maksalohkoissa (suurin jo 4 cm)ja aivan pieniä pesäkkeitä keuhkoissa! Leikkaus ei tullut kysymykseen koska pesäkkeitä oli useita.
Maksapesäkeestä otettiin koepala ja toivottiin, että se olisi jotain "gist"-tyyppiä, johon löytyisi täsmälääke. Näin ei kuitenkaan ollut. Tuolloin täsmälääkettä ei ollut ja selviämisennuste erittäin huono. Pahimmillaan luvattiin muutama kuukausi elinaikaa. Hakuammunta sytostaateista alkoi. Kolme enimmäistä lääkettä jouduttiin lopettamaan, koska elimistöni ei niitä kestänyt. Kesäkuussa 2005 oli kontrolli ja kaikki kasvaimet olivat suurentuneet! Sitten vaihtui lääkäri ja tuli uusi lääke, jonka todettiin lokakuun 2005 konrollissa pienentäneen kasvaimia! Tämän lääkkeen mitta elimistössäni tuli kuitenkin lopullisesti täyteen vuoden 2005-2006 vaihteessa. Silloin tapahtui kohdallani myös onnenpotku, kun vaihtui taas lääkäri, jolla oli ollut vastaavanlainen tapaus ja hyvät tulokset uudesta lääkkeestä. Olin saanut tuota uutta lääkettä kolme kertaa ja pääsiäisen 2006 koetulokset näyttivät, että kasvaimet olivat alkaneet mennä kuolioon! Nyt saan hoitoja vielä kolme kertaa ja heinäkuussa on taas kontrolli, jonka jälkeen katsotaan jatkot. Lääkärikin lohdutti, että lisää uusia lääkkeitä ilmaantuu koko ajan kunhan vaan seuraa lääkekehitystä.

Tuli vähän pitkä vastaus, mutta ehkäpä tästä on jollekin apua ja toivoa. Itse kaipasin myös kovasti tietoa taudista silloin kun se todettiin. Sitä vaan ei tuntunut mistään löytyvän, ei paljon edes lääkäreiltä. Onneksi lääketiede tällä saralla kehittyy koko ajan ja mulla oli kyllä onni kohdata lääkäri, joka seuraa aikaa ja hankkii uutta tietoa. Hoidot ovat mulle rankkoja mutta on ihanaa ajatella, että elämä jatkuu sittenkin vielä ties miten kauan.
Giselle
Giselle | 19.5.2006 klo 21:43:52