Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Aviopuolison jaksaminen

Meillä on aikalailla samaan aikaan miehelläni todettu AML ja luokitus on myäs korkean riskin luokka. Miehelläni oli ensimmäinen hoitojakso todella rankka, kun tili muitakin ongelmia ja joutui sitten niitäkin hoitamaan ja toipuminen oli niin ja näin. Mutta siitä toivuttuaan vointi on ollut ok ja seuraavat hoidot olleet helpompia. Nyt tuli helsingin päästä ilmotus, että kantasolusiirron aikataulu on lyöty lukkoon ja nyt sitten odotellaan vaan ja toivotaan parasta.

Rankkaahan tämä on ollu tottakai. Meilläkin on pienet lapset vanhempi on 4 v. ja pienempi 1,5 v. Toisinaan sitä melkein kuin halvaantuu, kun alkaa ajatella "mitä jos..." , mutta se on pakko unohtaa kaikki tuommoiset päiväs aikaan..illat ovat sitten olleetkin usein sitä omaa aikaa, kun saa itkeä rauhassa. Sehän tästä tekee rankinta, ainakin minun kohdallani, kun tekisi mieli olla koko ajan mieheni tukena, mutta lapset tarvitsevat minua yhtä paljon. Arki onkin nykyään sitä, että yritän käydä työn ohella kerran kaksi viikolla mieheni luona, jolloin tytöt on sukulaisten hoteissa ja viikonloppuna menemme lasten kanssa isiä katsomaan.
Tämä olisikin helppoa jos saisi keskittyä vain sairauteen ja tukemiseen...mutta kun siinä ohella tulee paljon muutakin. Meillä ainakin talous ei kestä sairaalalaskujen rasitetta ja joudun tässä laittamaan tytöt kunnalliseen hoitoon ja vaihtamaan työpaikkaakin. Ja kaikki tämä muutos vie aikaa, jonka muuten voisin viettää mieheni kanssa.
Mutta se minkä olen kokenut auttavan jaksamisessa, on se, etten voi näyttää lapsilleni kuinka väsynyt ja peloissani oikeasti olen. Se on vain työnnettävä nämä tunteet sivuun, kunnes pienet silmät ja korvat nukkuvat ja siihen asti parhaansa mukaan pyöritettävä normaalia arkea.
Mutta kun itku tulee, niin ei siinä voi muutakun itkeä...
tilli | 27.1.2011 klo 09:48:25