Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lähipiirissä syöpäpotilas
Re: Joulu
Hei Sanaton,luin viestisi - syyllisyydestä, toivosta, alistumisesta / taistelusta... (27.11, 2.12 ja tänään).
Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä omasta murheesta. Te molemmat, sinä ja vaimosi, kuten jokainen, käytte omaa taisteluanne ja keskusteluanne elämän ja kuoleman kanssa. Omat kokemukseni omasta sairaudesta ja kuoleman mahdollisuudesta ja kokemukset ystävien sairauksista ja kuolemista ovat vahvistaneet ajatusta, että sairaus/kuolema on jokaisen OMA juttu, olipa se sitten oma tai toisen. Omaan juttuun on oma suhde, omat ajatukset ja tunteet, ja ne kaikki ovat oikeita, oikeutettuja.
Alistumisesta ja taistelusta: ehkäpä olette olleet realisteja..? Itse koen olevani ajoittain inhorealisti ja välillä varsin marttyyri-realisti, pessimisti-realisti. Ja ei ole olemassa suuria taistelijoita, ei näissä sodissa; on vain inhimillisiä ihmisiä.
Kummallista tässä kaikessa on se, että huomaan joulun tulevan - yksinäisen, tai ei ihan, kissa on olemassa. Huomaan, että linnut tulevat lintulaudalle syömään - taistelevat nekin elämästään. Mietin, miten jouluni teen ja järjestän; välillä se tuntuu hyvältä ja mukavaltakin, välillä taas pimeältä ja ankealta.
Kaameat tunteet, mutta ei koko ajan, ei ihan joka minuutti tai edes tunti.
Toivon sinulle ja vaimollesi voimia selviytyä tästä joulusta, toivon, että lähellä olevien kanssa on kuitenkin hyvä olla, surunkin kanssa.
Ja toivon mahdollisimman lempeää kuolemaa vaimollesi.