Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lapsellani on syöpä
Re: Hei Pian äiti<3 ja kympin suruäidit<3
Hei Kiian äiti ja muut kympin suruäidit!Olen tyttäreni Roosan kanssa ollut kympin "asiakkaina" lokakuusta 2004 lähtien. Olen seuraillut keskustelupalstaa jo jonkin aikaa. Kiian, Iian äiti ja muutkin kympin suruäidit, vaikka en tullut lapsianne niin hyvin tuntemaan, voitte olla varmoja, että en unohda heitä koskaan!
Oman tyttäreni taistelu leukemiaa vastaan jatkuu vielä 9 kk ja sen jälkeen on vielä vuoden odotus, että uusiiko tauti. Mitä pidemmälle hoidot etenevät, sitä enemmän kunnioitan ja toisaalta suren niitä lapsia, jotka leukemiaan tai muuhun syöpään ovat menehtyneet. Toisaalla on ilo oman lapsen tervehtymisestä ja toisaalla suru lapsista, jotka ovat kuolleet ja pelko taudin uusimisesta ja rankoista hoidoista. Hyvin ristiriitaisia tunteita.
Onneksi elämä kantaa ja tuo eteen uusia asioita. Vähitellen elämänhalu palaa ja syöpäkin painuu hetkittäin taka-alalle.
Oma äitini menehtyi syöpään, kun Roosa oli sairastanut leukemiaa 3 kuukautta. Huomaan, että surutyö jatkuu vieläkin puolentoista vuoden jälkeen. Oman lapsen kohdalla suru jatkuu varmasti läpi koko elämän. Jostain luin, että vakavasti sairaiden lasten vanhemmat "surevat kroonisesti". Allekirjoitan tämän ainakin itseni kohdalla täysin. Saattaa mennä viikkojakin ilman surua, mutta sitten jokin tapahtuma tai tunnetila laukaisevat surun.
Viimeisin tapahtuma oli Roosan "kymppi-kerhokaverin" kuolema, joka sai minut taas suremaan oman lapseni sairautta, äitini kuolemaa ja monien, monien syöpälasten kuolemia.
Oman äitini kohdalla huomaan, että edesmenneistä jutellaan sukujuhlissa ynnä muissa kovin vähän. Keskustelunaiheet fokusoituvat yleensä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Aivan lähipiirissä muistelemme äitiäni useinkin. Ehkä tuttavat ja kaukaisemmat sukulaiset pelkäävät, että puhuminen edesmenneestä laukaisee jonkin hallitsemattoman tunnereaktion. Toisaalta monien mielestä suru on niin henkilökohtainen asia, että eivät uskalla puhua siitä.
Voimahaleja teille kaikille!
Rosebud
- Re: Hei Pian äiti<3 ja kympin suruäidit<3rosebud