Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Lapsellani on syöpä
Re: Wilmsin tuumori
Hei!olen kirjoittanut aika tarkan kuvauksen tyttäreni tähän astisesta hoidosta foorumin otsikon "Nefroblastooman" alle.
Leikkaus suoritettiin 8.12.06,jolloin poistettiin se suuri 9x8x10 cm kokoinen tuumori (pienempi 1,2 cm kokoinen oli hävinnyt sytostaattihoitojen aikana) sekä vasen munuainen. Leikkaus kesti vajaa 2 tuntia. Mukana oli ollut 2 leikkaavaa kirurgia sekä yksi tarkkailija. Myös omahoitaja-opiskelija oli mukana.Tuo päivä oli hirveä-mietittiin vain, että tapahtuu se,mitä on suunniteltu tapahtuvaksi pikkutytöllemme.Isä oli pienemmän tyttäremme kanssa kotona ja minä siellä sairaalassa.
Leikkaus oli ohi klo 16;sain yhden kerran käydä illalla katsomassa lasta,mikä rauhoitti. Seuraavana aamuna tyttö tuotiin takaisin osastolle ja niitä letkuja oli tietenkin paljon. Ensimmäinen päivä meni lähinnä nukkuessa, mutta heti seuraavasta päivästä lähtien alkoi pikkupotilas piristyä.Letkut vähenivät,kipulääkitystä vähennettiin asteittain ja antibioottikin lopetettiin.
Leikkaus oli siis perjantaina, maanantaina päästiin syöpäosastolle ja seuraavana päivänä oli vielä sytostaattihoito ja sit heti kotiin!Ensimmäiset päivät olivat voimien keräämispäiviä,mut nyt ollaan jo siirrytty niin tavalliseen arkeen kuin mahdollista. Syöpähoitoja jatketaan suunnitelman mukaan pitkälle ensi syksyyn 3:n vkon välein.Patologin mukaan kasvain (III aste)oli ollut täysin kuoliossa,joten sädehoitoa ei tarvitse ollenkaan. Suuri ilon aihe!Tikit lähtivät itsestään 2,5 vkon kuluttua. Ja se leikkausarpi on TODELLA siisti,vaikka onkin pitkä!Laskimoportin arpi on huomattavasti rumempi.
Mullekin se hiusten lähteminen muutamassa päivässä aiheutti sellasen ahdistuksen,etten meinannut saada henkeä;olen saanut siihen asianmukaisen lääkityksen+nukahtamislääkkeet.Sairauden selvittyä viime syksynä toimin kuin kone ilman "minkäänlaisia" tunteita. Nyt kun leikkaus on ohi ,tuntuu,että ollaan jo selvitty todella pitkälle. Haluaisin sanoa sinulle,että leikkausta ei tarvitse pelätä-vaikka tuskin se tieto sinua rauhoittaa. Voimia! Se päivä tulee olemaan pitkä, mutta sen jälkeen jokainen päivä on parempi.(Unohdetetaan ne mahdollliset infektiot).
Sitten vielä haluaisin kysyä muilta syöpälasten vanhemmilta seuraavaa: Oletteko havainneet,että lapsenne luonne on muuttunut agressiivisemmaksi syöpähoitojen alettua? Meillä onneksi nuorempi on perhepäivähoidossa arkisin.Onneksi siksi,että sairas tyttömme saattaa purra, kynsiä ja lyödä todella rajusti pikkusiskoaan ja töniä.Itkeekin paljon ja ja kiljuu. Ymmärrän toki,että lääkityksellä on sivuvaikutuksia,mutta välillä haluaisin huutaa, kun on ainaista tappelua ja itkua ja lyöntejä.Olisiko kenelläkään mitään hyväksi havaittua keinoa yrittää rauhoittaa tilanne-muu kuin se,et repii itseltään hiukisia ja laskee kymmeneen? Koen syyllisyytä omista kiukuntunteista,sillä pieni lapsenihan on vakavasti sairas,en minä, ja toisaalta sydäntä kirpaisee, kun nuorempi tytömme joutuu edellämainittujen hyökkäyksien kohteeksi. Pelkää isosiskoaan.
- Wilmsin tuumoriÄiti T.R.
- Re: Wilmsin tuumorikukka
- Re: Wilmsin tuumoriwt iskä
- Re: Wilmsin tuumorikukka
- Re: Wilmsin tuumoriÄiti T.R.
- Re: Wilmsin tuumoriÄiti T.R.
- Re: Wilmsin tuumoriÄiti T.R.
- Re: Wilmsin tuumoriWT-isä
- Re: Wilmsin tuumoriPiian äiti
- Re: Wilmsin tuumorikukka