Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: Kysymyksiä

Terve vaan. Minä sain eka hormoonipistoksen helmikuun lopussa 2008 ja sivuvaikutukset tulivat maaliskuun lopussa, siis kuukautta myöhemmin.
Mitä ne sitten olivat? Muutama kuuma aalto, väsynyt olo ja sitten "se" kanssakäyminen vaimon kanssa lopahti. Ei ollut haluja eikä kykyjäkään. No, sen kanssa selvittiin aivan hyvin, ymmärrettiin yhdessä miksi minä saan lääkettä, ja "se" on pienempi juttu kuin sairaudenhoito.

Mielestäni paras lääke on se, että pitää oikean asenteen eikä pohdi sairautta. Muistan kun makasin sädehoidossa kuunnellen koneen hiljaista hyrinää. Siinä tuli tutuksi rapatusta katosta samat pultinkannat ja ajatus hiipi väkisin suuntaan, että miksi juuri minulle tämä sairas? Kuluneen viiden vuoden aikana olen palannut aivan normaaliin elämään kaikilta osin. Sädehoidon jälkeen toipuminen tapahtui yllättävän nopeasti, se piikki "häiritsi" ehkä kaksi kuukautta viimeisen pistoksen jälkeen.

Silloin kun olin hoidossa, monet tuttavani olivat silloin aivan terveitä, mutta poistuivat joukostamme yhtäkkisesti, sydänkohtaus, aortan repeäminen, aivoverenvuoto ym.
Tästä ainakin minä opin, että vaikka minulla onkin er-syöpä, ei sitä pidä surra ja ajatella etukäteen mitä tuleman pitää. Kukaan tuntemistani tuttavistani ei odottanut joka päivä sydänkohtausta, aortan repeämistä taikka aivoverenvuotoa.

Vaikka meillä hyvät veljet onkin pahalta kalskahtava sairaus, niin eletään joka päivä positiivisin mielin. Emmehän me voi pohtimalla tulevaa vaikuttaa siihen millään tavalla, joten eletään ja nautitaan elämästä hyvillä mielin läheistemme kanssa.

Hyvää kesää ja unohtakaa er-syöpä. Meille tapahtuu asioita jokatapauksessa, halusimmepa niitä tai emme. Niin se ystävät on.
ER | 31.7.2013 klo 22:35:35