Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Eturauhassyöpä ja sen hoito potilaan näkökulmasta

Olin noin 50-vuotias, kun minulta mitattiin ensimmäisen kerran PSA (eturauhasen erittämä proteiini).
PSA-arvoni oli lievästi koholla ja päätin käydä mittauttamassa PSA:n kerran vuodessa.
Ollessani 54-vuotias PSA-arvoni oli jo 5.6, ja työterveyslääkärini antoi minulle lähetteen urologille.
Minulta otettiin koepalat eturauhasesta ja kotiini tuli patologin lausunto, jossa todettiin, että minulta oli löytynyt koepaloista pieni määrä pahanlaatuisiksi tulkittavia soluja. Olin sairastunut eturauhassyöpään.
Tällaisessa tilanteessa olo on hämmentynyt eikä oikein vielä ymmärrä, miten asiaan pitäisi suhtautua.
Urologin vastaanotto olisi vasta kahden viikon kuluttua, joten jouduin olemaan epätietoisuuden tilassa jonkin aikaa. Mitenköhän vakava tilanne todellisuudessa oli ja mitä jatkossa tulisi tapahtumaan?
Kaksi viikkoa kului ja urologin vastaanotto koitti. Otin vaimoni mukaan vastaanotolle, koska ajattelin, että
sairastumiseni on kuitenkin meidän molempien yhteinen asia. Se oli hyvä ratkaisu.
Urologini kävi läpi patologin lausunnon, ja selitti rauhallisesti sairauteni diagnoosin.
Hän kertoi, että syöpäsoluja oli löytynyt vain pieni määrä, ja ne olivat eturauhasen sisällä.
Lääkäri kertoi eri hoitovaihtoehdoista, ja ehdotti, että heti ei tehtäisi mitään, vaan tilannetta seurattaisiin
ottamalla kolmen kuukauden välein uusi PSA-mittaus. Ehdotus tuntui mielestäni järkevältä.
Lääkärikäynti rauhoitti mieltäni.
PSA-mittaus tehtiin kolmen kuukauden välein. Aluksi arvot huononivat vain vähän, mutta vuoden 2011
lopussa PSA-arvoni oli jo yli 8. Urologini sanoi, että hoidot olisi aloitettava ja minun piti tehdä ratkaisuni.
Olin ollut seurannassa noin puolitoista vuotta.
Olin lukenut netistä artikkelin robottiavusteisesta eturauhasleikkauksesta ja saanut siitä myönteisen käsityksen. Artikkelissa todettiin seuraavaa:
Syöpäkirurginen leikkaustulos on robottiavusteisesti tehdyissä leikkauksissa ainakin yhtä hyvä kuin perinteisellä kirurgialla tehdyissä leikkauksissa. Virtsanpidätyskykyisiä vuoden kuluttua leikkauksesta on 97 prosenttia robottiavusteisesti leikatuista potilaista ja ennen leikkausta potenteista potilaista vuoden kuluttua leikkauksesta 97 kykeni yhdyntään.
Netistä löytyi myös video eturauhasleikkauksesta: http://www.youtube.com/watch?v=yln8mmrnCXs
Päätin valita hoitomuodokseni robottiavusteisen eturauhasleikkauksen.
Lääkärini ilmoitti minut leikkausjonoon, jonka pituus oli noin kolme kuukautta.
Tästä alkoi leikkaukseen pääsyn odotus.
Tammikuussa 2012 minulle tuli kutsu Meilahden sairaalan valmennusryhmään.
Ryhmä kokoontui vain kerran noin puolitoista tuntia. Ryhmään oli kutsuttu suunnilleen kymmenen
leikkausta odottavaa miestä.
Ryhmässä fysioterapeutit antoivat asiantuntevaa tietoa leikkaukseen liittyvistä asioista.
Suosittelen lämpimästi ryhmässä käyntiä ennen leikkausta.
Kolme kuukautta kului ja leikkauspäivä koitti.
Peijaksen sairaalassa piti olla aamulla klo 8.
Sairaalaan tultua vaihdettiin ensin vaatteet sairaalan vaatteisiin, jonka jälkeen mentiin odottamaan leikkaussaliin lähtöä.
Noin klo 9.30 annettiin kaksi rauhoittavaa lääkettä .
Noin klo 10.30 kaksi sairaanhoitajaa kuljetti minut pyörätuolissa leikkaussalin heräämöön odottamaan
leikkaukseen pääsyä.
Molempiin käsiin laitettiin letkut. Lisäksi tuli muitakin piuhoja. Jalkoihin laitettiin hieromalaitteet.
Jouduin odottamaan klo 13:een asti ennen kuin minut siirrettiin leikkaushuoneen viereiseen käytävään,
jossa odottelin vielä melkein puoli tuntia. Noin klo 13.30 kiipesin itse leikkaustuoliin.
Minua pyydettiin vetämään henkeä ja laskemaan viiteen. Pääsin kolmeen, kun taju lähti.
Minut herätettiin joskus klo 16 paikkeilla. Olin aivan sekaisin, kun kysyttiin vointia.
Makailin varmaan melkein pari tuntia heräämössä ennen kuin minut siirrettiin osastolle.
Taisi olla voimakas lääkitys, kun ensimmäisenä iltana ei juuri kipua tuntenut.
Seuraavana aamuna otettiin joitakin verikokeita. Lääkäri kävi kierroksellaan ja ehdotti kotiinlähtöä.
Piti päästä ylös sängystä ja kävellä muutamia kierroksia käytävällä. Virtsa kulki katetria pitkin pussiin.
Jo ennen klo 14:ää istuin taksissa matkalla kotiin.
Kun tulin kotiin, olin niin huonossa kunnossa, etten päässyt kunnolla sänkyyn, koska sattui hirveästi.
Särkylääkkeiden avulla eteenpäin.
Katetri oli kiusallinen, koska tuntui, että oli pissahätä. Katetria piti pitää viikon verran.
Alkupäivinä kivut olivat suuret ja varsinkin olkapäitä särki hirveästi.
Menin viikon päästä leikkauksesta Peijaksen sairaalaan katetrin poistoon.
Ensin menin röntgeniin, jossa tutkittiin virtsaputken kiinnityssauma ja virtsarakko. Ne olivat kunnossa.
Sen jälkeen menin poliklinikalle, jossa poistettiin katetri. Piti juoda ja odottaa, että virtsaaminen onnistuisi.
No onnistuihan se, mutta pidätyskyky taisi olla tipotiessään.
Tapasin sairaanhoitajan lisäksi fysioterapeutin joka antoi monenlaisia ohjeita.
Vielä oli leikanneen lääkärin tapaaminen ennen kuin sain lähteä kotiin.
Tästä jatkui toipumisloma..
Katetrin poiston jälkeen sai aloittaa lantiopohjanlihasten tunnistusharjoitukset, mutta ei vielä varsinaisia lantiopohjan lihasten harjoittelua.
Katetrin poiston jälkeen oli runsasta virtsankarkailua.
Lantiopohjanlihasten harjoittelun sai aloittaa viikon kuluttua katetrin poistosta.
Aloin harjoitella ohjeiden mukaan lantiopohjalihasharjoituksia, mutta merkittävää
muutosta virtsanpidätyksessä ei vielä ollut havaittavissa.
Oli käytettävä vaippoja. Varsinkin kävellessä virtsaa valui tiputtelemalla.
Yöllä makuuasennossa ei virtsaa juuri valunut eikä muutenkaan paikallaan ollessa.
Aina kun nousi, meni kyykkyyn tai vaikkapa jos aivasti, niin virtsaa valui vaippaan.
Ei mikään kovin mukava tunne, mutta ohjeiden mukaan suurimmalla osalla potilaista
on virtsankarkailua viikkoja tai jopa kuukausia.
Lääkäri kirjoitti sairaslomaa kolme ja puoli viikkoa, joten ainakin aluksi on työssä ollessa
ja muutenkin käytettävä vaippoja niin kauan kunnes virtsanpidätys onnistuisi.
Onneksi miehillekin on kehitelty erilaisia vaippoja. ( esim. Tena men )
Kuukauden kuluttua leikkauksesta virtsankarkailua esiintyi vielä kohtalaisen paljon, mutta aamupäivisin jo vähän vähemmän.
Tippasuojia sai vaihtaa vielä 5 -7 kertaa päivässä. Kävellessä virtsankarkailua esiintyi enemmän
kuin muuten.
Leikkauksesta oli kulunut 51 päivää, kun oli lopputarkastuskäynti Meilahden sairaalan urologisella
osastolla, leikkauksen suorittaneen lääkärin luona.
Ennen lääkärin vastaanotolle menoa minulta mitattiin virtsasuihku. Piti virtsata laitteeseen, joka
mittasi virtsasuihkun voimakkuutta.
Leikkauksen jälkeen virtsasuihku on ollut melko voimakas, joten virtsa tulee hyvin.
Lääkärin vastaanotolla käytiin läpi leikkausasioita ja sain laboratoriotuloksia ja patologin lausunnon
poistetusta eturauhasesta. Lausunnossa todettiin, että missään kohdassa ei nähdä kapselin läpikasvua,
joten todennäköisesti kaikki syöpäkasvain saatiin pois.
Myös PSA oli mittaamattomissa, joten tässä vaiheessa ei pitäisi olla enää syöpää.
Seuraava kontrolli määrättiin puolen vuoden päähän leikkauksesta.
Koska minulla ei ollut vielä ollut leikkauksen jälkeen mitään seksuaalista toimintaa, kirjoitti
lääkäri minulle erektiolääkityksen, jonka avulla yhdyntä onnistui heti ensimmäisellä yrityskerralla.
Seitsemännen viikon puolivälistä alkaen virtsankarkailu alkoi selvästi vähentyä. Silti jatkoin lantiopohjalihasten harjoittelua ja pidin harjoittelupäiväkirjaa.
Tätä kirjoittaessani leikkauksesta on kulunut noin kolme kuukautta.
Nyt virtsankarkailu alkaa olla jo melko vähäistä, mutta vielä on pidettävä suojaa varmuuden vuoksi.
Nostaessa, aivastaessa ja joissakin muissa tilanteissa virtsaa saattaa vähän lorahtaa, mutta
uskon, että virtsanpidätys palautuu normaaliksi.
Lopuksi voisin todeta, että kokemus on ollut aika rankka ja vaatinut kärsivällisyyttä, mutta
luultavasti leikkaushoito on kuitenkin syövän hoidon kannalta paras ratkaisu.
tilaa | 25.6.2012 klo 17:26:04