Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Miesten syövät
Re: Miehelläni on syöpä
Hei.Itsellenikin tämä sairaus tuli kuin "kuu kirkkaalta taivaalta". Ensin en tajunnut että mikä nyt on kun tunsin itseni kuitenkin terveeksi. Sitten ajattelin että ovat varmaan erehtyneet koetuloksissa. Nämä kaikki kuuluu tai on läpi käytävä jotta vakavan sairauden voi hyväksyä ja sisäistää. Juuri kun luulee pääsevänsä "sinuiksi" sairauden kanssa alkaa taas kysellä itseltään: Miksi juuri minulle kävi näin?
Totuttelu aivan uuteen maailmaan ja ajatukseen vie aikaa. Anna itsellesi sitä. Älä myöskään yritä "padota" tai pidättää sisälläsi kaikkea tuota myllerystä, vaan ota uusista mahdollisuuksista kiinni ja hanki vertaistukea, pyri puolisoiden kuntoutuskursseille etc..
Elämä muuttuu..mutta niinhän ihminenkin..toivottavasti. Ehkä näin vakava sairaus pelkistää ihmisestä esiin uusia piirteitä ja toivottavasti ihminen tajuaa että enää ei ole aikaa maneereihin. Nyt on alettava elämään jos koskaan.
Olen kait fatalisti luonteeltani, mutta kuitenkin heti kohta ensi järkytyksen/surun/itkujen jälkeen aloin hakea samankaltaisia ihmisiä jotta voisin keskustella ihmisten kanssa joilla on samanlaista pohjaa ja ehkäpä siinä löytyisi uuden upean ystävyydenkin alku. Myös puolison kanssa kuntoutuskursseille hain. Onhan tämä melkoinen koettelemus myös sairastuneen puolisolle. Ehkäpä avoimesta suuntautumisesta on apua ja koskaan ei voi väheksyä mahdollisuutta saada uusia ystäviä.
Terveyttä ja jumalan siunausta teille.
- Miehelläni on syöpäMikla
- Re: Miehelläni on syöpämianna
- Re: Miehelläni on syöpäRepa
- Re: Miehelläni on syöpänananeiti