Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Re: Nuorella miehellä...

Heipa, Nuori...

Tässä oma tarinani

Sain omani diagnosin 60v lahjaksi puskista, eli jo kuitenkin +20v sinuun verrattuna.

Työterveystarkastukset 2000 PSA 2.2, 2005 PSA 2.5 ja 2009 3.5 eli kaikki kiltisti raja-arvon 4.0 (60v) alapuolella.

Koska muutos oli omasta mielestäni liian suuri, vaadin lisäselvitystä ja urologin konsultaatiota. Urologi tusserasi, ja epäilys heräsi. Koepalat otettiin, tuloksena Gleason 7 (3+4) pT2a 15%. 12 neulasta löydös vasemmalta puolelta 6 neulaa ja oikealta 6 puhdasta neulaa.

Tässä vaiheesa, elokuussa 2009, väänsin sitten kättä kolmen urologin kanssa ja päädyin robottipenkkiin. Yksi urologeista olisi laittanut seurantaan, 3 - 6 kk. Onkologi saattaisi antaa oman prioriteetin. Itse en kuitenkaan tuota polkua käyttänyt.

Leikkaus jättää myöskin avoimeksi mahdollisuuden sädehoitoon mikäli kaikkea ei saada poistetuksi leikkaamalla, (kasvanut kapselin läpi). Sädehoidon jälkeen leikkaaminen on hankalampi homma koska kuollutta (sädehoidettua kudosta) on hankalampi leikellä. Eli jää varalle yksi 'ylimääräinen kierros' kun aloittaa leikkauksella. Olen kylläkin kuullut että nykyisin myös sädehoidettuja on uusiutumistapauksessa leikattu.

Toipumisaika avoleikkauksesta (8 viikkoa ??) robotista puolet tästä, sekä avoleikkauksen infektioriskit, tuntuivat pahemmilta joten valitsin robottijonon.

Oma jonotukseni robotille kesti reilun 3kk ja luotin urologiin että 'muutaman' kuukauden aikana ei todennäköisesti tilanne muutu kovinkaan paljon Gradius II luokissa. Sikaflunssa syksyllä 2009 ilmeisesti lisäsi odotusaikaa n 2-3 viikkolla.

HUS'ssa oli tieto että mahdollisen peruutuspaikan ilmaantuessa olen 'vartissa valmis pukille'. Jononhoitajalle soitin pari kertaa ja sain aina saman vastauksen, olet jonossa ja tulevan viikon potilaat valitaan viikottain.

Ei se jonossa olo herkkua ollut. Olen kuitenkin luonteeltani aika rauhallinen ja ammattilaisiin luottava. Katsoin että ammattilaiset osaavat hommansa ja luotin urologiin että tuskin mitään radikaalia tapahtuu, koska ei muita oireita ole ja diagnoosi viittaa siihen että kasvain ei ole kovinkaan 'äkäinen' sekä ilmeisen rajoittunut ja ER'n sisällä.

Joulukuussa 2009 poistetussa ER'sä syövän osuus 5% kokonais pinta-alasta ja Gradius II Gleason 7 (3+4)pT2a leikkaussaumat puhtaat.

Topipuminen leikkauksesta työkuntoon kesti 3 viikkoa.

Pieni ongelma tuli heräämössä kun tuo vasemman jalan 'kotiinlähtö omine aikoineen' oli sitten varsinainen episodi eikä siihen lopullista syytä saatu. Tiedossa oli minun lievä epileptinen taipumus jota nukutuslääkäri ei pitänyt sinänsä esteenä nukutukselle.

Leikannut kirurgi liitti jalan kotiinlähdön leikkausasentoon. Olivat joutuneet 'hiemen' pakottamaan jalkaa vasemmalle varmistaakseen että kaikki lähtee vasemmalta puolelta!! Oikealta leikeltiin hermoratoja säästellen (löydös rajoittui selkeästi vasemmalle puolelle)

Oma tulkintani on, että epileptinen taipumukseni ja nukutusmömmöt aiheuttivat tuon jalan kotiinlähtöaikeen, kuten myös leikkausta seuraavan päivän lievän näköhäiriön.

Jalka on pysynyt sittemmin matkassa, eikä näköhäiriöitäkään ole ilmaantunut sen koomin.

Robotti avusteinen leikkaus ja n 3 tunnin nukutus kuitenkin on aina stressi keholle ja tämä värkki (keho) on senverran ihmeellinen paketti että ammattilaisetkaan eivät pysty kaikkea selittämään.

Katedri oli viikon ja pitoa alkoi löytyä päivä päivältä enemmin katedrin poiston jälkeen. Vatsanpohjan lihasten harjoittaminen auttoi selvästi pidon palautumisessa.

Lenkkeily alkoi onnistua kuivana n 6kk'n kohdalla, joten minulla tuota tiputusta kesti normaalia kauemmin.

Nyt 1.5 vuotta leikkauksesta, ainoat jäljellä olevat 'ongelmat' operaatiosta ovat 6 pientä arpea navan ympärillä ja 'kaapeloinnin' pätkiminen peetipuuhissa. Kaapelointi etsii edelleen uusia ratoja. Koska operaatio tehtiin säästävästi oikealta puolelta niin toiveita on, että vielä jonakin päivänä pätkiminen saattaa korjaantua... Myöskin lievä tinnitys jäi matkaan heräämöstä, tämäkin saattaa olla seurausta noista nukutusmömmöistä.

Tsemppiä, tämä ER syöpä on kuitenkin niitä parhaiten hallittavia syöpiä ja valtaosa pysyy tavalla taikka toisella kurissa.

Päätös hoitomuodon valinnasta viimekädessä jää aina potilaalle ja tällöin kannattaa kerätä lausunnot parilta / kolmelta lääkäriltä. Itse en jutellut onkologin kanssa ollenkaan koska oletus kohdallani oli niin selkeästi kapselin sisään rajoittunut syöpä ja halusin ensisijaisesti eroon koko rauhasesta.

Fyysinen kunto ja vatsanpohjan lihasten treeni auttavat toipumisessa. Itse olen liikkunut koko ikäni joten lähtötilanne oli tässä mielessä hyvä.

Vatsanpohjan lihasten treeni auttoi selvästi pidätyskykyyn. Ennen leikkausta olisi pitänyt treenata syviä vatsalihaksia enemmänkin.

Toinen tärkeä asia on ollut vertaistuki. Kun kerroin diagnosista lähiympäristössä ilmaantui useita tuttavia / kollegoita jotka olivat kokeneet tämän sairauden kukin omalla tavallaan.

Tuttavapiirissä on tätänykyä avoleikattuja, robottileikattuja, sädehoidettuja sekä yhdistelmähoidettuja. Meitähän ilmaantuu vuosittain n. 4500 uutta ERS veljeä.

Nyt parin viikon päässä on 1.5 vuotiskontrolli ja vakaasti uskon että nolla linja pitää edelleen.

Sinänsä suurimpana ongelmana tänäpäivänä koen terveyskeskusten resurssipulan. Ei tahdo millään saada kontrollikäyntejä sovituksi. Työterveyshuollon toiminta oli aivan ensiluokkaista, nyt vajaan vuoden eläkkeellä oltuani terveyskeskuksen kanssa taistelu näistä 1/2-vuosi kontrolleista tuntuu aika toivottomalta. Täytyy miettiä, pitääkö siirtyä yksityiselle puolelle. Oma terveysasema ilmoitti että heillä ei ole lääkäriaikoja tarjolla, labraan sentään sain ajan PSA testiin.

Ei muuta kuin tsemppiä ja uskoa tulevaisuuteen... kyllä me pärjätään, niin nuoret kuin hieman ikääntyneemmätkin.
jukarhu | 5.5.2011 klo 09:18:54