Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: levinnyt rintasyöpä

Terveydys!
Samassa veneessä olen nyt minäkin. Rinta poistettiin -08 ja alkuvuodesta 2010 melkein tasan 2 vuoden kuluttua tuosta syöpä on levinnyt keuhkoihin, maksaan ja luustoon. Oireina oli kipu lonkassa. Kipu oli samanlaista mistä olin kärsinyt silloin tällöin jo paljon ennen kuin sairastuin ensimmäisen kerran, joten en todellakaan osannut epäillä mitään.

Kävin fysioterapian läpi ja useamman kerran lääkärissä hakemassa kipulääkkeitä kunnes ihan omatoimisesti varasin ajan magneettikuvaukseen. Siinähän se sitten tuli esille. Aikamoinen shokki! Ikävä vain, että ehdin jo menettää liikuntakykyni lähes kokonaan. Jouduin leikkaukseen jossa lonkkaan laitettiin naula tukemaan murtumavaaraa, minkä etäpesäkkeet olivat aiheuttaneet.

Lääkitys aloitettiin heti: xelodaa ja tyverppiä. Myönteinen asia on se, että ne ovat pillereitä joita otan kotona, ei siis ollenkaan tiputushoitoa! Ensimmäinen kontrolli oli viime viikolla vajaan 3kk hoidon aloittamisesta. Lääkärin uutiset olivat hyviä, keuhkojen pesäkkeet olivat pienentyneet selkeästi ja ennuste on hyvä! Lääkitystä jatketaan ja seuraava kontrolli lokakuussa.

Olen miettinyt miksi syöpäni alkoi levitä niin ärhäkästi estolääkityksestä huolimatta (tamofen). Mietin usein stressin vaikutusta. Minulla on myös ollut erittäin raskaita tapahtumia elämässä, huolta ja murhetta läheisistä ja omasta jaksamisesta. Olen saattanut hautaan toisen vanhmpani ja veljeni ja lopulta sitten työpaikan menetys kaiken päälle. Kaikki tämä kahden vuoden sisällä.

Kaikesta huolimatta tunnen nyt eläväni pitkästä aikaa ilman stressiä, nyt minulla on levollinen olo. Saan onneksi tukea mieheltäni, ystäviltäni ja luonani on käynyt kriisityöntekijä jolle olen voinut purkaa vaikeita asioita. Uskon, että nyt voin keskittyä rauhassa paranemiseen ja levätä.

Olen päättänyt, että jään eläkkeelle jos se on mahdollista. Olen 48v. ja olen tehyt pitkän työuran. Edessä olisi uuteen ammattiin kouluttautuminen ja jatkuva kilpailu työpaikoista, en enää halua sellaista stressiä ottaa kantaakseni.

Voimia ja jatksamista teille samassa tilanteessa eläville!
Rantamaikki | 19.7.2010 klo 13:19:33