Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: jännittävää odotusta
Minä olin 39 vuotias, kun minulla todettiin rintasyöpä. Siitä on nyt neljä vuotta. Tuolloin kuopukseni oli hieman yli kolmen vanha. Muut lapsemme olivat vajaa kymmenen, hieman vajaa 12 ja esikoinen 14 vuotias. Olimme muuttaneet ihanaan vanhaan maalaistaloon ja aloittaneet sen entisöinnin vanhaa rakennustapaa kunnioittaen. Tuntui kuin koko maailma olisi syleillyt meitä!Sitten kiinnitin huomiota toiseen rintaani, jossa oli ollut jo vuosia kyhmy. Kyhmy josta kaikki lääkärit olivat aina todenneet: hyvälaatuinen rasvapatti se on.
Ei ollut. Olin yhtäkkiä samassa tilanteessa kuin sinä nyt.
Ensireaktio oli jokseenkin sama kuin sinulla. Tuntui, että kaikki romahti. Että matto vedettiin kertaheitolla alta ja tulevaisuus näytti epätoivoiselta. Pelkäsin kuolevani. Kuolevani vieläpä aika pian, jolloin minulle tuli tietenkin ihan hirvittävä huoli puolisostani ja lapsistani sekä heidän arjessa selviytymisestä.
Erityisesti itku nousi nuorimmaistani katsoessani...hän oli vielä niin pieni.
Niin asiat eivät kuitenkaan ole menneet! Kävin lävitse kolme leikkausta kuukauden sisään. Toista rintaa minulla ei ole, ei liioin toisessa kainalossa imusolmukkeita, jotka poistettiin sieltä varmuuden vuoksi, vaikka syöpä ei ollutkaan lähettänyt kainaloon etäpesäkkeitä.
Tyypiltään kasvaimeni oli sellainen, että jatkohoitoja ei ole tarvittu. Käyn seurannassa puolivuosittain ja yritän parhaani mukaan pitää huolta yleiskunnostani liikkumalla, syömällä terveellisesti ja lepäämällä silloin kuin se on mahdollista yksityisyrittäjälle, äidille ja intohimoiselle ihan kaikkeen osallistujalle!!!
Minua hoitanut kirurgi totesi viimeisen radikaalileikkauksen jälkeen, että nyt tämä sinun syöpäsi on sitten hoidettu. Ja vaikka kuinka yritin häneltä väen väkisin vängetä, että entäs tämä toinen rinta ja sen kainalo sitten.... niin hän vain hymyili ja pyöritteli päätään: mitäs niistä? nehän on todettu tutkimuksissa terveiksi! voit jatkaa kuule elämääsi ihan niin kuin ennenkin, kunhan vain huolehdit seurannasta.
Koetan tällä kaikella luoda sinulle uskoa siihen, että elämäsi ei suinkaan ole nyt katkolla! Se jatkuu! Rintasyöpä on yksi parhaiten hoidetuista syövistämme, jonka kanssa ja jälkeen voi elää aivan normaalia elämää ( mitä se oikein on?!)
Vaikeita ja itkuisiahan nämä seurantavuodet ovat olleet aika ajoin. On hetkiä, kun epätoivo ja -usko valtaavat mielen. Uusiutuuko syöpä ja koska ? Tuntuu, että koko maailma romahtaa...että kukaan ei todellakaan käsitä, mitä minussa ja minulle on tapahtunut.
Omaa kehoakin oli alussa vaikea katsella. Vieläkin tulee itku, jos käsi käy vahingossa tyhjän rintakehän päällä. Tuntuu, että näkymätön "panssari" on poissa ja olen paljon haavoittuvampi ihmisten edessä kuin ennen. Vaikka he eivät tietenkään sitä edes huomaa.... harva edes tietää sairastumisestani!
Luota sinua hoitaviin ihmisiin! Kysele heiltä kaikkia niitä asioita, jotka vaivaavat mieltäsi. Iloitsen siitä, että sinulla on hyvä puoliso ja lapsi! Se on jo paljon, sillä moni nainen sairastuu yksin...
Jos sinua alkaa ihan hirvittävästi ahdistaa tämä uusi tilanne, pyydä puolisoasi viemään sinut ajoissa vaikka päivystykseen. Ei ole ollenkaan häpeä "romahtaa". Sinulla on nyt oikeus ottaa itsellesi aikaa!!!
Soitin itse aikoinani syöpäyhdistyksen maksuttomaan puhelimeen ja sain jutella todella mukavien ja asiansa osaavien sairaanhoitajien kanssa. Sekin on yksi kanava...
Toivon sinulle voimia! Lähetän lämpöisiä ajatuksia!
- Re: jännittävää odotustapilleri10
- Re: jännittävää odotustaHempukka
- Re: jännittävää odotustaavec
- Re: jännittävää odotustavirva-72