Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: jännittävää odotusta

Hei Merja.
Joo, olin itsekin todella yllättynyt leikkausten jälkeen, kun kävin alueeni yliopistollisessa sairaalassa ( minut leikattiin aluesairaalassa ) ontologin luona ja hän kertoi työryhmän päätöksestä jatkoni osalta.

Itse asiassa olin niin ymmälläni, että vuoden kuluttua siitä pyysin hoitavaa lääkäriäni konsultoimaan samasta asiasta uudelleen samaa yksikköä...olinhan kuitenkin havainnut, että muita rintasyöpään sairastuneita hoidettiin leikkauksen jälkeen "varmuuden vuoksi" vielä jollain hoidoin...

mutta ei! minun syöpäni oli kuulemma tyypiltään sellainen ( ja aikaisin havaittu ), että se ei radikaalileikkauksen jälkeen tarvinnut varmistusta. ja minullehan oli tehty oikean rinnan puoleisen kainalon perusteellinen puhdistus - vaikka sieltä ei mitään löytynytkään- kun vielä kuviteltiin osapoiston riittävän rinnan osalta...
itse asiassa minut leikkaisi vanha, kokenut kirurgi, joka heti ensimmäisen leikkauksen ( menin poistattamaan muka hyvälaatuista kasvainta )jälkeen sanoi, että hän on ihan ehdottomasti sitten aina koko rinnan poiston kannalla. silti hän konsultoi minun epäröinnistäni johtuen kollegoitaan yliopistollisessa keskussairaalassa, jotka saivat hänet puhuttua ympäri osapoistoon. nykytrendi!
sehän ei sitten kuitenkaan ollut riittävä ja jälki oli mielestäni ihan hirveä!!!joten sekä kirurgi että minä lähes riemuitsimme, kun patologin mukaan osapoisto ei ollut riittävä!!!
muistan, miten hän istahti viereeni ennen koko rinnan poistoa ja sanoi: kun tämä on tehty, minä nukun yöni sinun osaltasi rauhassa. tulen ottamaan pois kaiken, mikä pois on otettavissa.

olinkin aika ohut!!! mutta kieltämättä myös luottavainen. itsellenkin tuli semmoinen olo, että nyt tämä on hoidettu kunnolla.

ehkä olen myös äitini tytär( = toivottavasti olen todellakin loppuun saakka äitini tytär!!!! ). sairastuin kuten hän oli sairastunut -86. äidiltäni leikattiin tuolloin toinen rinta kokonaan +kainalo ja toisesta osa turhaan. toisen rinnan kyhmy osoittautui kystaksi. äiti ei saanut mitään jatkohoitoja ja on elänyt sen jälkeen täysin terveen elämän. jo 20 vuotta!

äiti kertoo aina, miten hirveän vaikea hänen oli asennoitua niin, että hän on terve syövän osalta! että ajatus syövästä kummitteli mielessä päivittäin, useita kertoja, vaikka aikaa leikkauksesta oli kulunut jo 7 tai 12 tai 16 vuotta ja kaikki oli sujunut normaalisti. etäpesäkkeitä ei vain ollut ilmaantunut ja elämä jatkui....
että hän ei millään olisi tohtinut uskaltaa iloita! koska ...jos hän yhtäkkiä iloitisi ja alkaisi elää täysillä tätä päivää niin silloin varmasti jostakin syöpä iskisi! ihan niin kuin syöpä olisi vaaninut häntä kulman takana ja odottanut hetkeä, jolloin äiti olisi ollut onnellisimillaan!!!
kyllä me ihmiset olemme sitten omituisia. meidän mielemme rakentaa ihmeellisiä ajatuskuvioita.
itsekin myönnän "hiippailevani" vielä tässä vaivihkaa. en uskalla elää oikein täysivaltaisesti, nauttien vaan pelkään hieman kuten äitini aikansa pelkäsi...

ihanaa, kun saan kertoa sinulle näitä ajatuksiani. KIITOS. elämäntilanteeni oli sairastumiseni aikana sellainen, että en kertonut koko asiasta kuin aivan läheisilleni. olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle, jossa en tuntenut ketään. olen yksityisyrittäjä, jolla ei ole työkavereita vaan asiakkaita . ja mitäpä minä olisin ventovieraille elämäntilanteestani yhtäkkiä alkanut kertomaan! lapset ja puolisoni olivat myös heti sitä mieltä, että he eivät halua minun kertovan asiasta ulkopuolisille... "varsinkin, kun näyttää äiti siltä, että sinä jäät henkiin", sanoi esikoiseni!!!!
joten olen jakanut tätä vain muutaman ystäväni kanssa, jotka nykyisin jo tuumaavat: ai niin! sullahan oli tosiaankin silloin se syöpä, kun te muutitte!!!

olen kuitenkin itse huomannut, että haluan kovasti olla edelleen rohkaisemassa muita, jotka ovat sairastuneet/sairastaneet.
ja välillä tarvitsen olkapäätä minäkin! itkuisia hetkiäkin kun muistot ja tyhjä rinnan paikka aiheuttavat aina silloin tällöin.
sinulle mukavaa päivää. toivon, että löydät sen hetkistä lukuisia pieniä asioita, jotka virkistävät sinua. itse hain itselleni eilen oransseja tulpaaneja kimpun. laitoin niiden kanssa vaasiin koivunoksia, joihin kiedoin mustavalkoisia höyheniä. meillä on lupa nauttia tästä elämästä.
avec | 6.4.2006 klo 10:09:46