Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: kohdunkaulan syöpä

Hei Kutri!

Minä menetin rakkaan äitini reilu vuosi sitten, jolukuun 28 päivä. Äitini olisi täyttänyt viimme huhtikuussa 80. Hän oli ikäisekseen hyvin nuorekas ja iloinen ihminen. Hänelle oli lapset todella tärkeitä ja rakkaita, jonka jokainen meistä sai tuntea jo neljännessäkin polvessa. Hän sairastui rintasyöpään, joka oli jo niin pahoin levinnyt, ettei voitu mitään tehdä. Leikattiin ja sädetettiin, joka ei kuitenkaan enään auttanut. Hän kaatui kotona noin kuukausi ennen joulua ja loukkasi pahoin toisen kätensä, jonka jälkeen alkoi selvä hiipuminen. Sitten äiti otettiin pois sairaalasta omaan kotiin ja hän poistui tästä elämästä omassa turvallisessa ympäristössä rakkaittensa läheisyydessä, isäni piti poskea äidin poskea vasten, kun äitini henkäisi viimmeisen kerran. Tiedä, että hän ei olisi halunnut vielä jättää meitä ja olen usein ajatellutkin, että hän sinnitteli viattomienlastenpäivään saakka, koska hän halusi jättää meille viestin, että muistakaa rakastaa, ymmärtää ja olla olla aina lastenne tukena tässä kovassa maailmassa. Niin hän itsekkin teki ja mikä ihaninta, hänen lähelleen kun istui, niin aina hän silitti hiuksia ja puheli kauniisti. Meitä on kymmenen sisarusta ja olemme saaneet viettää todella ihanan lapsuuden, jossa saimme olla lapsia, niinkuin äitini aina sanoikin, että antakaa lasten olla lapsia mahdollisimman kauan, että kyllä tähän aikuisten maailmaan ehtii tulla. Tässä kertomus lyhkäisesti rakkaasta äidistäni.

Tuli vain mieleeni, kun kerroit unestasi, että minä olen usein unissani äidin kanssa, välillä eläen lapsuutta ja välillä tätä päivää. Olen myös usein tuntenut äitini läheisyyden valveilla ollessani, kun hän on tullut minua rauhoittamaan.
Unissa asun joskus lapsuuteni kodissa ja katselen äitini askareita, kun hänellä oli usein töitä tehdessään tapana laulaa. Hänellä olikin tosi kaunis ääni, jota kuunteli mielellään. Silloin, kun sain tietää tästä sairaudestani, niin minä kerran kuulin äitini sanovan, että kaikki on hyvin.
Joskus minusta tuntuukin, että tämä sairaus on ikäänkuin poistanut kuolemanpelkoni, sillä sitä on oppinut ymmärtämään, kuinka rajallista tämä elämä on meillä kaikilla ja kaikki me täältä lähdetään joskus.

Mietin tuota sinun untasi ja minusta se tarkoitti, että isäsi ei ole tullut sinua hakemaan, vaan lohduttamaan, koska sinä näit itsesi jäävän laiturille, vaikka olit myös resinassa, se kuvasi sieluasi, jota isäsi on tullut auttamaan ja lohduttamaan.
Onhan myös selvä, että meidän unet hyvin pitkälle, kuvaa meidän omia tuntemuksia ja tapahtumia, jotka ovat meidän alitajunnoissa ja tulevat uniimme.
Minä niin vakaasti uskon, että meidän rakkaat jotka ovat poistuneet jo keskuudestamme, niin ovat tavalla tai toisella kokoajan lähellämme ja lohduttavat meitä. Eikä meillä ole mitään pelättävää, elämä täälä on yksi vaihe ja jatkuu meille vielä tuntemattomassa paikassa, mutta mihinkään pahaan minä en usko.
Tästä tais tulla vähän pitkä kirje, mutta toivottavasti jaksat lukea.... palataan taas!



syöppis | 9.5.2007 klo 13:56:09