Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Vuoden 2008 aikana RS-hoidoissa olleet!

Heissan ! Minulla oli osapoisto 01/2008, mikrometastaasin takia kainalon tyhjennys 02/2008, FECx6, säteetx30, Tamofen 5v. Töihin palasin lokakuussa 2008 ja aloin pikku hiljaa kuntoutua, minullahan sytot aiheuttivat aivan tajuttoman pahoinvoinnin, joka kerta pahemman, joten oli selvää, että fyysinen kunto meni tosi heikoksi. Hölkkäilemään aloin joulun tienoilla 2008, mutta kunnon kohennus ei minun kohdallani tapahtunut aivan hetkessä. Syksyllä 2009 aloitin systemaattisen kunnon kohennuksen ja vasta vuodenvaihteessa 2010-2011 voin sanoa olleeni sellaisessa kunnossa, että uskalsin lähteä tekemään milloin mitäkin.
Syövästä selviäminen oli minulle helpompi juttu kuin käden turvottelu; kädessä oli alusta asti epämiellyttäviä tuntemuksia ja joka aamu pelkäsin herätä, kun ajattelin, että minkähänmoinen turvotus kädessä oikein on; turvotus ei koskaan päässyt pahaksi, mutta minä olen niitä, joille tulee noita tuntemuksia. Käden turvotteluun tartuttiin heti alussa ja sain lähetteen lymfaan, sain tukihihat ja sidokset. Tällä hetkellä pärjään käteni kanssa loistavasti; mitä enemmän sitä käytän, sen paremmalta se tuntuu. Toki tässä vaiheessa jo tiedän, mitä kaikkea kädelläni voin tehdä ja mitä en !
Tamofen ei ole aiheuttanut pahoja oireita, silloin tällöin tulee kuumotuskohtauksia, mutta todella harvoin, paino ei myöskään ole tamofenin takia noussut; asia, mitä monet tuntuvat pelkäävän aivan kauhuissaan. Rytmihäiriöt olen saanut seurakseni, mutta niidenkin kanssa pärjään ilman lääkkeitä.

Elämänasenteeni on jo ennen syöpään sairastumistanikin ollut, että pitää mennä, tulla ja tehdä; niin paljon kuin vain ikinä kerkiää ! Eli minulla on ollut harrastuksia, olen kiinnostunut monista asioista, uskallan puhua ihmisille, syöpään sairastumisen myötä ja omaa kuolemaanikin ajatelleena, minusta on tullut vielä enemmän ihminen, joka ei epäröi tarttua tilaisuuteen, kun sellainen kohdalle sattuu. Näiden vuosien aikana olen ryhtynyt neljään uuteen harrastukseen, joista kaksi on liikunnallista ja toiset kaksi käden taitoja. Uusista harrastuksistani ehdoton ykkönen on ratsastus ! Siis minä raajarikko, joka aina olen pelännyt hevosia, olen nyt jo syksystä 2009 ollut lähitallin vakivieras !

Perheeni (mies&kolme lasta) ovat huomanneet, että hoitojen loputtua ja tukan kasvettua, on kotiin saatu takaisin sama äiti kuin ennenkin, joka jaksaa mennä ja tulla ja huutaa ja helliä !
Syövästä en heidän kanssaan sen kummemmin puhele kuten en myöskään ystävieni kanssa, syöpäsairauden kautta saamieni kanssasisarien kanssa asiasta keskusteleminen on paljon helpompaa, kuin sellaisen kanssa joka ei samaa ole kokenut! Nuorimmainen lapsistani oli sairastuessani vain kolmevuotias, tänä syksynä hän on jo reipas eskarilainen, keskimmäinen on ihana 14-vuotias nuorimies ja esikoinen lukion toista vuotta käyvä määrätietoinen ja itsenäinen nuori nainen; kuinka ihanaa, että olen saanut nähdä lasteni kehittyvän ja kasvavan ! Minä täytän reilun kolmen vuoden kuluttua viisikymmentä ja olen jo ystävilleni, tuttavilleni ja sukulaisille aina sopivan tilaisuuden tullen ilmoittanut, että meillä sitten juhlitaan ! Mielestäni juhlia pitää, jos siihen on pienintäkin aihetta (juhlaputki meillä alkaa ensi kesänä rippiäisistä, sen jälkeen tulevat ylppärit ja sitten on vuorossa nuo minun viisikymppiseni).

Toivon teille kaikille ihanaa syksyä, pidetään lippu korkealla !

Margitta
margitta | 11.9.2011 klo 00:05:35