Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
markkeri 4760...
kesällä 2003 sairastuin yllättäen. Vatsani turposi ja terveyskeskuskäyntien jälkeen minulla todettiin suolistotulehdus, johon sain lääkkeet.Oloni ei kuitenkaan parantunut vaan huononi jatkuvasti. Ystäväni avustuksella menin yksityislääkärille, josta sain lähetteen keskussairaalaan.Menin tiistaina sisälle ja perjantaina tutkimustulosten selvittyä , minulle kerrottiin, että sairastan pahanlaatuista munasarjasyöpää. Vaadin lääkäriltä arviota sairaudestani, hänen mielestään minä menehdyn sairauteen. Mitään tälläista en osannut odottaa. Tippuminen jonnekin syvyyteen alkoi siitä hetkestä, näin lyhyt elämä. Lapset, aviopuoliso ,ystävät hirvittävä huoli ja ahdistus kaikesta. Lääkäri totesi kyllä, että ihmeitäkin sattuu, eivätkä he tiedä miksi joku selviää ja joku toinen ei. Siirto naistentautien osastolle ja leikkaus jo maanantaina. Onnistuneen leikkauksen jälkeen minulle aloitettiin rankat sytostaattihoidot.Markkerini oli 4760. Olin todella huonossa kunnossa ja aika ajoin näytti siltä etten selviä. Sain suolistotukoksen, suolistotulehduksen ja kaikki arvoni romahtivat.Sairaalassa oloaikaa kertyi kuukausi. Hoito, jota sairaalassa sain, oli ensiluokkaista, lääkärit taitavia ammati-ihmisiä, jotka hoitivat minua myös sydämmellään, puhumattakaan sairaanhoitajista ja heidän myötäelävästä ammattitaidosta. Sytostaattihoitja sain 7 kertaa.Minulla on uskovia läheisiä ystäviä, jotka käynnistivät puolestani rukoustaistelun ,jota käytiin ympäri Suomea ja jopa naapurimaissa. Olen edelleen yllättymyt ja kiitollinen, kuinka rukouksen voima auttoi minua kaiken hädän, kivun ja tuskan keskellä. Sairaalassa annoin ystävieni rukoillessa elämäni Jeesukselle. Vaikka kuolema oli todennäköisempi vaihtoehto kuin hengissä selviäminen, sain sisälleni ihmeellisen rauhan ja ilon. Se rauha minulla on edelleen.
Kaikkein vaikeimpina hetkenä olisi ollut helppo luovuttaa, mutta ajttelin, että mikäli itse voi asiaan vikuttaa EN LUOVUTA, HALUAN ELÄÄ.
Neljäkymmntäkahdeksan kiloisena aloitin toipumisen ja kävelyn alusta, kulkemalla mieheni avustuksella ensimmäiset 50 metriä, seuraavana päivänä vähän enemmän. Välillä mentiin eteenpäin ja välillä tuli takapakkia.
Elämäni seuraavaksi tavoitteeksi asetin hengissä pysymisen siihen saakka kunnes pääsen Pirkko Jalovaaran rukousiltaan. Sinne meninkin tyyny mukanani, että pystyin istumaan kirkon penkissä. Pirkko rukoilikin puolestani ja hänen sanansa menivät hyvin syvälle sisinpääni....
Työelämään palasin puoli vuotta sairastumisen jälkeen, vaikka minulle luvattin kirjoittaa eläkepaperit.
Tähän päivään..... aurinko paistaa, linnut laulavat, minä nautin jokaisesta päivästä ja olen kiitollinen elämästä,jonka sain takaisin.
Käyn kontrolleissa säännöllisesti, markkerini on 6.
Teille kaikille uskoa huomiseen
ihme
- markkeri 4760...ihme
- Re: markkeri 4760...eerika
- Re: markkeri 4760...Hempukka
- Re: markkeri 4760...syövästä parantunut
- Re: markkeri 4760...Kehäkukka
- Tämäkin täytyy muistaasyövästä parantunut
- re markkeritsyövästä parantunut
- Re: markkeri 4760...meikku