Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Peruukki

Hei hoit-su!

Hankin peruukin heti, kun sain sen maksusitoumuksen, eli ennen varsinaisten hoitojen alkua. Hiukset minulta lähtivät vain osittain jo toisen Taxokuurin jälkeen. Harvat hiukset päässä en enää kehdannut liikkua ihmisten joukossa, eikä peruukki pysynyt, mielestäni, niiden kanssa kunnolla paikoillaan, joten ajelutin roikkukarvat tyttärelläni millin sängeksi. Loppusänki lähti vasta toisen cef:n jälkeen. Nyt on viimeisestä cef:stä runsas kaksi viikkoa, eikä karvan karvaa päässä, ei juuri muuallakaan. Kulmakarvoista ja ripsistä on jokunen karva jäljellä.

Valikoin peruukikseni mahdollisimman lähelle entistä hiuslookiani muistuttavan. Sen kanssa olen tullut juttuun juuri niin kuin näiden muidenkin pakon edessä tapahtuvien asioiden kanssa tulen, vaihtelevasti. Välillä minusta tuntuu tuskaselta pitää sitä ja välillä taas ei. Pääasiassa olo muuttu tuskaseksi pitkään se päässä sisätiloissa ollessani. Pidän sitä siis vain ihmisten ilmoilla liikkuessani. Kotioloissa olen ilman tai sitten, kun päätä tuntuu paleltavan, pidän ohutta villapipoa. Huivien kanssa en jaksanut kauaa räplätä.

Peruukkini on, ainakin läheisten mielestä, hyvän näköinen. Se ei purista eikä kiristä, pysyy hyvin paikoillaan. Itsestäni vaan tuntuu, että se on juuri niin epäaidon näköinen, kun olla voi. Nuo tuntemukset tulee tietysti korvien välistä, kun koko muukin olemus on niin epäaitoa tällä hetkellä.

Lopulta peruukin kanssa eläminen on tässä hässäkässä pikkujuttu.

Uppe









Uppe | 28.2.2013 klo 10:41:15