Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Alamäki
Hei MonoPsyykkinen ja fyysinen väsyminen hoitojen jälkeen on ihan todellista, ja on osa toipumista käydä läpi tapahtunutta ja omaa oloa sen voimakkaan koettelemuksen jälkeen. Minulle paluu sairaslomalta työelämään oli se kaikkein raskain vaihe, kun ei oikein tiennyt, mitä odottaa ja mitä muut odottivat minulta. Aika pianhan se selvisi, ja silloin tein sen päätöksen, että karsin elämästäni ne energiaa vievät asiat ja varaan aikaa ihan itselleni, oman itseni kunnostamiseen.
Minulla on ollut siinä mielessä ihana perhe, että se on sallinut sen minulle, vaikka nykyään, kun tilanne on normalisoitunut, perhe valittaa että kuinka minä "joka ilta" jumppaan tain teen jotakin muuta. Mutta ihan oikeasti näen sen niin, että silloin kun ruumista oikein koetellaan, myös henkinen ulottuvuus ja psyyke jää odottamaan sitä, että kroppaa kohdellaan vaihteeksi myös hyvin ja "herkistynein" aistien antamin voimin.
Sillä aluksi kaikki oli todella herkkää, kun selvittelin päätäni syöpähoidoista. Äänet, hajut, tuoksut, kaikki - kovat tunteet, meluisat, kylmät ihmiset! - niihin kaikkiin sain voimakkaita vieroitusoireita, joten ajattelin että ok, vedetään tästä johtopäätökset ja tehdään jotakin toisin. Annetaan tilaa sille, jota voi kutsua vain puhtaaksi "olemiseksi".
Turhan usein ajatellaan niin, että elämä jotenkin helpottuisi, kun hoitoja ei ole, ja pistetään jopa toiveikkuus siihen, että elämä palaisi jotenkin ennalleen. No, vahinko ei ole peruuttamaton, omia asenteita ja ajatuksia on mahdollisuus korjata ja etsiä niitä asioita, jotka parhaiten houkuttelevat esiin elämäniloa. Nyt esim. voi olla oikea aika aloittaa jokin uusi harrastus, koska se voisi ehkä antaa elämään jotakin aivan uudenlaista sisältöä.
Ja omia ajatuksiaan, tunteitaan, voi pukea sanoiksi ja väreiksi, kuviksi, kudelmiksi - miksi tahansa, mikä parhaiten itseltä luonnistuu. Silloin kun olen oikein heikko ja "ahistaa", yksinkertaisesti vedän vain vaatteet niskaan ja menen kävelemään, ja etsin sellaisen paikan, missä voin pysähtyä luonnon ääreen. Etsin hiljaisuutta, jossa vasta voin kuulla omat ajatukseni kunnolla, ja vetää henkeä ja syvän uloshengityksen kautta päästää kaikki painostavat asiat ulos. Siitä se alkaa, ja vähitellen, päivien, kuukausien ja vuosien kuluessa ajatukset kirkastuvat ja henki kulkee vapaammin.
Mutta ei pidä olla itselleen ankara, vaan antaa muutokselle se aika, minkä se ottaa.
Hyvää äitienpäivää teille kaikille!
T. Karhutar
- AlamäkiMono
- Re: AlamäkiSelina
- Re: AlamäkiOnni-Oikea
- Re: AlamäkiKarhutar
- Re: Alamäkistrawberry
- Re: AlamäkiKarhutar