Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Pakko purkaa tuntoja!

Kiitos Maija vastauksesta!

Asioiden purkaminen puhumalla tai kirjoittamalla tosiaan helpottaa oloa. Onneksi on ystäviä ja muuta tukiverkostoa olemassa! Joitakuita on kadonnut kuvioista sairaudesta kertomisen jälkeen, mutta joutivat kai mennä. Muutamat vanhat tutut taas ovat vähän yllättäen nousseet entistä tärkeämmiksi ja läheisemmiksi. Ihan uusia tuttavuuksia on löytynyt mm. juuri syöpäyhdistyksestä. Marssin paikallistoimistoon juttelemaan syöpähoitajan kanssa jo siinä vaiheessa, kun oli vasta syöpäepäilys. Auttoi kovasti laittamaan asioita järjestykseen pään sisällä. Sairaalan aikataulut kun ovat kovin tiukat keskusteluun. Jos syöpädiagnoosin kertomiseen on 5 min aika lääkärille ja 5 min aika hoitajalle, ei siinä selvitetä kuin pari käytänön asiaa ("odota rauhassa kutsua, turha soittaa ja kysellä"). Heti leikkauksen jälkeen alkoi syöpäyhdistyksen vertaisryhmä, joka on todella ollut hyväksi. Jaksamisen mukaan olen käynyt muissakin yhdistyksen tapaamisissa. Hienoa, että kotikaupungissa on toimintaa ja mahdollisuus tavata hoitajankin kanssa.

Tästä vanhimman lapsen roolista on vaikea päästä eoon, mutta totta se on, että nyt on pakko. Toistaiseksi vanhempani ovat pärjäilleet, lähinnä olen patistellut vaatimaan tutkimuksia ja hoitoja oireiden selvästi pahentuessa. Apuahan kotisairaanhoidosta on saatavissa, mutta eivät nämä jästipäät vieraita halua, kun se vielä maksaakin. Ei heidän auta kuin sopeutua. Voi olla, että välit rikkoutuvat jossain määrin, mutta ei voi mitään. Ymmärrän kyllä muualla asuvien sisarusteni olevan hankalampaa auttaa, ja heille epäilemättä annetaan siloiteltu kuva todellisuudesta. Joutuvat kyllä kohta tutustumaan tilanteeseen.

No niin, taas tuntuu vähän paremmalta, kyllä tästä vielä selvitään.
Sarika66 | 22.3.2014 klo 13:28:39