Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Pian vuosi kulunut

Hei! Tuntuu valtavan hyvältä jos olen onnistunut luomaan toivoa teille, jotka olette vielä hoitomatkalla. Tunnen olevani tämän ihan kuin velkaa, koska sain itsekin niin paljon rohkaisua ja tukea silloin kun sitä kipeimmin tarvitsin. Oma sairastuminen on iso kriisi ja syöpäsairaus tuntuu elämää uhkaavalta, ei siitä mihinkään pääse. Minäkin tunnistan tuon yksinäisyyden tunteen, vaikka minulla onkin ollut ihmisiä ympärilläni. Se yksinäisyys on ollut jotakin sellaista, johon on ollut vaikea löytää sanoja. Jotakin tämän tyyppistä "minä olen pohjimmiltaan yksin tämän sairauden kanssa, minun täytyy sairastaa yksin, kukaan ei voi tätä kanssani jakaa". Muistan että tunsin itseni erityisen yksinäiseksi aina siirtyessäni ihmisten parista pois.Silloin ajattelin että "muut palavaat omaan terveeseen elämäänsä ja minä kohtaan jälleen oman todellisuuteni". Sairastumiskokemus on kuitenkin nyt minussa ja osa minua. En ole enää koskaan ilman sitä, tämä on iso muutos. Joidenkin ihmisten kanssa tätä asiaa on ollut helpompi jakaa kuin toisten. Joillekin tämä on ollut liian pelottavaa ja he ovat menneet etäämmälle, kun taas joidenkin kanssa on ollut turvallista olla ja sellainen tunne, että he eivät hylkää minua missään tilanteessa.
Heti vuoden vaihteen jälkeen alkaa valon määrä lisääntymään ja sekin auttaa jaksamaan hoitoja. Voimia ja rohkeutta ystävät!
T:Villasukka
villasukka | 28.11.2010 klo 19:47:40