Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Suomalainen mies ei puhu

Olen paininut tän puhumisasian kanssa jo vuosikausia, sairaus mulla on ollut 8v.
Keväällä on pahinta, kun miehen urheilukausi päättyy ja odotukset on siinä, että nyt mie saan sen "jakamattoman huomion". Ja kun ei se sitten niin menekään, väliin tuntuu että en jaksa tsemppailla yksikseni.
Vielä pari vuotta sitten se ei ollut suurikaan ongelma, kun olin vielä työelämässä ja mulla oli pari tosi hyvää työkaveria, joiden kanssa jauhettiin tätä asiaa se kuusi vuotta. He ovat edelleenkin mun parhaat kavereita, mutta valitettavasti nähdään harvemmin.
Mies tuntuisi luontevimmalta henkilöltä, jonka kanssa jutella tunteista ja tuntemuksista, peloista ja ahdistuksista, jotka väliin syöksyy päälle kuin hyökyaalto. Meillä se ei ainakaan oikein onnistu, mies ei ole niitä keskustelija-tyyppejä. Enemmin hän puuhaa jotain tuolla pihan perällä tai autotallissa.Saunan lauteilla on varmaankin käyty pisimmät keskustelut sairaudestani, hyvä sekin, niin ja autossa matkalla kontrolliin (120km)
Kävin tänä keväänä ihan kuraattorin kanssa juttelemassa, kun alkoi tuntua erityisen ahdistavalta ja tunsin itseni aivan sivussa olevaksi.Se kyllä auttoikin, miesten tapa käsitellä asioita on kuulemma aivan erilainen, se on se autotalli-pihanperäpohdiskelu, jolla he niitä käsittelee.
Olen sitten kyllä yrittänyt itsekin sanoa ääneen, mitä minä haluan, ettei hänenkään tarvitsisi arvailla niitä minun ajatuksiani.Jossain määrin olen ehkä käpertynyt itseeni, ollut hiukan loukkaantunut ja siten vain pahentanut omaa tilannettani.
Nyt on odotukset kesässä ja toivon että haaveilemastani Lapin matkasta tulis jotain, ja jos siellä saataisiin juteltuakin enemmän, kun ei tarvi arkiasioita miettiä.

Manssi
Manssi | 20.5.2007 klo 19:27:12