Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Rakkaudesta Suomalaisiin Naisiin

Ymmärsit tarkoitukseni ihan oikein. Kumppanista on aina, johonkin pisteeseen asti taatusti apua, mutta sitten tulee paikkoja, joista on selvittävä ihan vain yksin. Vain vertainen, samat kivut, tuskat nahoissaan kokenut voi ymmärtää, mistä tässä on kysymys ja miten vaikeaa voi olla tulla omine, aitoine tunteineen ulos - silloin kun näkee, että kumppanillakin on vaikeaa, ja haluaisi vain että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin ja elämä jatkuisi niinkuin tähänkin asti.

Joillekin on kovin luontevaa olla autettavina ja ottaa apua vastaan, mutta tällaista kun tapahtuu - sairastuu syöpään - on se ensimmäinen huoli ja tehtävä vakuuttua, että hei, minä voin suoriutua tästä, minä jaksan ja kykenen käsittelemään tämän.

Tiedän, että omaisten, ystävien ja muiden läheisten tiedon tarve ja huoli sairastuessa on ihan valtava, mutta se täytyy saada sellaiseen mittakaavaan että elämä voi kuitenkin kaikesta huolimatta jatkaa kulkuaan. Että on normaali päivärytmi ja arkiset askareet, jotka hoidetaan yhdessä. Toisaalta, raskaiden hoitojen aikana täytyy malttaa levätäkin, ja silloin tällainen emohahmo - on se nainen tai mies - on suorastaan pelastus. Ja ehkä silloin, kun pahin vaara on jo hellittänyt, uskaltaa halatakin, ja iloita siitä että voi yhdessä käpertyä kiikkustuoliin tai takkatulen loisteeseen. Käydä yhdessä nukkumaan, ja rauhoittua turvallisin mielin.


Terveisin
Karhutar | 23.9.2011 klo 14:06:31