Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Vihdoin rannalla???

Hei!

Olipas tuttua tunnetta... Samassa tilanteessa olen, takana 8 sytoa ja säteet. Viimeiset 7 kuukautta ovat menneet siinä että on vaan keskitytty aina meneillä olevaan tai tulevaan hoitoon. Nyt kun rumba on ohi, sitä odotti että kaikki helpottaisi ja saisi vaan nauttia olosta.

Toisin kävi! Pyörin yöt unettomana ja kelaan vaan kaikkea tapahtunutta ja olen osittain pettynyt itseeni kun en voi iloita siitä että hoidot on ohi. Tämä on vaan ollut sellainen kaiken pysäyttävä prosessi elämässä, että ei oikein nyt tiedä miten tästä jatkaisi elämää. Tuntuu että kaikki pitää ajatella uusiksi. Mietin jopa että pystynkö (tai haluankokaan?) enää jatkaa vanhassa työssäni, oma avioliittokin on ollut välillä puntarissa, kaikki tuntuu toisinaan niin vaikealta.

Ei kai tässä auta muu kuin antaa ajan kulua ja miettiä asioita hiljalleen omassa päässään, eiköhän kaikki kuitenkin ajan kanssa selviä. Kärsivällisyys on yksi asia,jota tämä aika on minulle ainakin opettanut. Ja toki paljon muuta. Joskus tuntuu jopa että tämä aika on tehnyt minulle hyvää, olen oppinut elämästä paljon ja jatkossa luulen osaavani erottaa tärkeät asiat epäolennaisista. Hassua kyllä, olen välillä kiitollinen tästä sairaudesta.

No joo, taisin eksyä aiheesta. Tällä kaikella tarkoitan kai sitä että on varmaan ihan normaalia miettiä kaikkea sitten kun on päässyt hoitoputkesta. Masennukseen ei ole syytä vajota kuitenkaan, mietitään mieluummin sitä kuinka onnekkaita olemme kun olemme selvinneet tänne asti!
anonyymi | 14.11.2007 klo 09:09:50