Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Voimahalauksia siskoille rakkaille!

Hei kaikki tutut ja tuntemattomat. 30.3. tulee kuluneeksi vuosi siitä kun minulta leikattiin rintasyötpä. Kesä meni sytostaateissa ja syksy "säteillen". Nyt jatkuu vielä Tamofen 5 vuotta ja mitä sitten sitä ei voi kukaan vielä tietää.

Työt aloitin lokakuussa ensin osa-aikaisesti (hain sitä Kelan osasairaspäivärahaa)ja tammikuun alusta olen ollut täyspäiväisesti töissä. Tällä hetkellä tunnen itseni aivan älyttömän onnelliseksi, lähinnä siksi että hoitoputki-painajainen on ohitse ja saan nauttia elämästäni ilman kipuja, unettomuutta, pahoinvointi yms. Tuntuu kuin olisin saanut elämäni takaisin. Uusi vuosi oli hyvin konkreettinen asken uuteen ja parempaan aikaan. Tuntuu kuin vuosi 2007 olisi mennyt piloille. Nyt on ohitse myös ensimmäinen kontrolli, ja terveen paperit tuli, miten helpottavaa. Vaikka tulevaisuus ei voikkaan olla varmaa, niin nyt todella tunnen itseni terveemmäksi kuin koskaan aikaisemmin. Olen terve kunnes toisin todistetaa, kuten minulla on ollut tapana sanoa ja nyt siihen sain vielä lääkärin virallisen lausunnon.

Olen vasta 41 v. ja vaikka syön Tamofeniä, niin ehkäisystä on silti huolehdittava. Se on mietityttänyt paljon, sillä söin ennen rintasyövän löytymistä ehkäisypillereitä ja nythän en enää niitä voi käyttää (syöpäni hormoonipitoisuus oli lähes 100%). Lääkäri kirjoitti reseptin hormoonikierukasta ja ajattelin, että sitten kun kyllästymme kondoomien kanssa pelehtimiseen niin käyn sen kierukan laittamassa.

Niin ja sitten sitä tukka-asiaa :O. Minulla oli ennen pitkä vaalea tukka, nyt on ihan lyhyt ja tummanruskea. Viimeinen syto oli minulla elokuun vikapäivä ja peruukin heitin nurkkaan joulukuussa, sen jälkeen, kun ekan kerran kävin kampaajalla, joka yllätyksekseni loihti harmaista haituvistani ruskean tukan.

Olen tarkoituksella vieroittanut itseäni tältä palstalta, mutta en hetkeksikään ole unohtanut teitä kanssa kulkijoita.

Julia, sinua olen ikävöinyt ja käynyt välillä katsastamassa sinun kuulumisiasi. Lähetän sinulle voimia ja halauksia, jotta jaksat taistelussasi syöpää vastaan. Olet ajatuksissani <3<3<3. Kun olin "pohjalla" sain paljon voimaa sinun kirjoituksistasi. Omalla hienolla ja positiivisella asenteella opetit minulle paljon.

Rakkaudella ja halauksin teille kaikille voimi tovottaen
MeriTuuli Espoosta
MeriTuuli | 22.3.2008 klo 17:15:28