Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: sytot ohi ja kysymys vilunväreistä tms

Hei vm53

Eipä kestä kiitellä, koska tästähän voin vetää johtopäätöksen jättäytyä kokonaan pois;) Mutta en kai nyt sentään, kun vasta yksi sota (hoidot) on sodittu, ja toipuminenkin on vasta alussa. Oikein hirvittää, että näin vain pitäisi pärjätä seuraavaan kontrolliin asti, mutta jokainen päivä vie minua lähemmäs elämää jossa voin ottaa etäisyyttä tähän jatkuvaan tuntemusten tarkkailuun.

Minulla se tosiaankin alkoi jo kauan ennen rs-diagnoosia; tai kauan ja kauan: siinä oli sellaiset reilut puoli vuotta kun nukuin tosi heikosti ja aina jossakin vaiheessa yötä havahduin voimakkaisiin vilunväristyksiin. Kävin mm. endokrinologilla ja tarkistutin kilpirauhashormonini: ei vajaatoimintaa, vaan kaikki oli kunnossa. Selitys oli kuitenkin jo valmiina, sillä päättelin sen olevan stressiä, sillä vielä ei ollut pitkä aika siitä, kun oltiin podettu erään lähiomaisen vakavaa sairautta.

Jossakin vaiheessa ajattelin vilunväreiden olevan lähestyvien vaihdevuosien oireita, ja elin niiden kanssa tyytyväisenä, kunnes löysin oikeasta rinnastani kyhmyn, ensin epäillen ja sitten peläten, kunnes en enää voinut muuta kuin hakeutua lääkäriin ja mammoon tunnetuin tuloksin.

Sytostaattien aikana oli melkein koko ajan kylmä. Kesälläkin piti pitää pipoa palelevan kaljun peittona. Mutta mikä oli mukavaa, niin yölliset kylmän aallot eivät kiusanneet. Viluinen jakso osui myös sädehoitojen aloitukseen, ja silloin syyksi paljastuivat alhaalla olevat leukkarit: neutrofiilit olivat tippuneet tasolle, jollaista en itselleni tiennyt edes olevankaan. Mutta olipa vain, ja valkosoluja sitten seurailtiin, kunnes ne olivat normaalit.

Nyt hoitojen päättymisestä on jo reilusti kolme kuukautta, ja huomaan näiden vilunväristysjaksojen vieläkin iskevän kuukautisten alla. Jos ne ovat lieviä, niin jopa puolikas Panadolia ennen nukkumaanmenoa auttaa, mutta aivan juuri ennen kuukautisia minun on pakko ottaa Celebraa, minkä kanssa voin nukkua rauhallisesti ilman vilua ja kipua. Ja tämä ilmiö on toistunut nyt koko ajan sädäehoitojen jälkeen.

En saa tamoksifeeniä enkä myöskään aromataasinestäjiä. Olen kokonaan näiden omien hormonieni armoilla. Välillä se tuntuu ihan mukavalta, välillä se pelottaa, mutta yhtä kaikki tämä hormonaalinen systeemi ei toimi ihan samalla lailla kuin ennen hoitoja. Sädehoitajat sanoivat että sytojen ja säteiden yhteisvaikutukset voivat tuntua pitkäänkin ja että kilpirauhanen osuu myös sädehoidettavan alueen liepeille. Syntyisiköhän sieltä käsin tämä ajottain iskevä kylmyys?

1-vuotiskontrollissa onkologi vain nyökytteli näille erilaisille oireille, kai hän oli kuullut samat tarinat jo lukuisia kertoja. Siltikin välillä harmittaa, että juuri tämä tuli omalle kohdalle. Mutta elämä on... taistelua!

T. Karhutar
Karhutar | 21.5.2008 klo 20:17:14