Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Ennen leikkausta
Hei! Olen muutaman viikon sinua edellä tuossa asiassa. Juuri tuollaista epätasaista se olo oli minullakin, ja on edelleen. Kaikki toimenpiteet on sujuneet moitteettomasti. Leikkaus meni hyvin, haavan paraneminen samoin. Dreeniputki oli leikkauksen jälkeen viikon ja sen kanssa piti vähän varoa, ettei kiskaise sitä huomaamattaan irti. Välillä se valahti ja roikkui paidan helman alta näkyvissä, mutta ei se mikään niin iso riesa ollut. Harmittaa vaan kamalasti olla ilman toista rintaa. Välillä tuntuu, että muisti ja kaikki korkeemmat henkiset toiminnot sijaitsivat juuri siinä poistetussa rinnassa ja nyt ne on siis menetetty.En mitenkään koko ajan mietiskele tätä syöpäasiaa. Huomaan vaan, että nyt välillä harmittaa ja itkettää monet muutkin elämän asiat, jotka aiemmin on menneet siinä sivussa. Poiston jälkeen huomasin, että on paljon parempi olo, jos on joku mykkyrä siinä entisellä rinnan paikalla. Alkuun askartelin itse, sitten sain väliaikaisen vanuproteesin ja lähiaikoina saan varsinaisen. Se siisti haava siinä, missä pitäisi olla rinta, on epätodellinen näky.
Leikkaukset on menneet sinänsä hienosti, eikä ole ollut sairaalan suhteen valittamista. Kotonakin tuntuu olo ihan kohtuulliselta. Olen vaan nyt huomannut, että kun jotakin teen, tulee jälkeenpäin kova väsymys. Pienet reissut ovat sinänsä ihan mukavia, mutta niiden jälkeen ei jaksa kuin maata.
Muut hoidot on mullakin vasta tulossa. Sytostaateista olen kuullut ja lukenut kovin monenlaisia kokemuksia. Tukanlähtöajatukseen yritän totuttautua.
Tämä koko syöpäasia on laskeutunut kovin hitaasti mun tajuntaani. Alkuun tuntui pitkään ihmeellisen normaalilta eikä ahdistanut. Vähitellen alan tajuta, mitä tässä on tapahtumassa.
Tiivistetysti voisi sanoa, että 'kivaa kuin kissanraadolla' (= yksi naisen elämästä kertova kirja, en muista kirjoittajaa). Ei se kuitenkaan ole koko totuus. Kyllä muukin elämä on olemassa. Ainakin osa siitä, ainakin välillä.
Tämä nyt vaan on asia, jossa ei ole kiertotietä. Tämä on otettava vastaan, vaikka ei mieli tekisi.
Omasta kokemuksestani sanoisin kumminkin, että leikkausta ei kannata pelätä, mene turvallisin mielin. Sairaala ei ole paha paikka ollenkaan. Ja sieltäkin pääsee ihan kohta kotiin. Minä ainakin jo seuraavana päivänä. Ajattelin leikkauksesta, että mulla on helppoa, minä vaan nukun, muut hoitavat tämän homman. Ja siltä se tuntuikin. Mutta niiltä muilta ei nyt puutu yhtä ruumiinosaa, sen asian kannan ihan itse.
Kuulisin mielelläni jatkossakin kokemuksiasi, olemme aika samanlaisessa kanootissa.
Lämpimät terveiset!
- Ennen leikkaustaKaroliina09
- Re: Ennen leikkaustaMono
- Re: Ennen leikkaustaEvita59
- Re: Ennen leikkaustaKaroliina09
- Re: Ennen leikkaustaKaroliina09