Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Semmoinen viimeinen hoitopäivä

Nyt on sitten hoitoputki takana. Huh. Purjehdin viimeisiin säteisiin peruukitta/huivitta sentin harmaissa haivenissa ja nauratin röntgenhoitajia vitseillä. Sitten kun pääsin lääkärin juttusille ja hän kysyi kuinka voin, purskahdin itkuun. Näin jälkikäteen on melko koomista, kun tyrskin ja tillitin ja aina kun sain henkeä vedetyksi, yritin sanoa, että voin hyvin (koska olin juuri minuuttia aiemmin ollut kovin iloisella ja rehvakkaalla päällä).
Tämän lääkärin kanssa juttelu pelasti minun päiväni. Keskustelinmme Tamofenin sivuvaikutuksista (kun mielestäni alakulo ja itkuisuus juontaa enimmäkseen lääkkeestä). Hän kertoi, että jokainen potilas vääjäämättä kokee jossain kohtaa sairauttaan masentuneisuuden vaiheen, koska kaikkea ei voi selittää järjellä. Jotkut "romahtavat" leikkausvaiheessa, mutta niinkin voi käydä, että hoidot sujuvat rallatellen ja vastä sädehoitojen alettua tai niiden jälkeen alkaa henkinen prosessi. Minulle on tainnut käydä juuri näin. Tänne asti meni, ennen kuin hyväksyin, että alakulo voi olla normaalia ja että mielen parantumiselle pitää varata oma aikansa. Taidan aavistella, mitä tarkoittaa puhe tunnetilan läpielämisestä ja suuremman ymmärryksen löytymisestä.
No, nyt yritän paklata punoittavan naamani kuntoon ja ajella torille ostamaan mansikoita. Ja kuohuvaista. Ajattelen teitä kaikki lämmöllä.
kaptah | 8.7.2008 klo 11:23:51