Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Heips!

Minulle sanottiin, että jos jotain ilmenee, niin sinne voi ottaa heti yhteyttä niin asia tutkitaan välittömästi ja lisäksi paikallisessa terveyskeskuksessa on syöpään aika hyvin perehtynyt lääkäri.
Lisäksi minulle sanottiin jo viime syksynä, että paranen täysin, mutta on tuo syöpä kuitenkin niin salakavala, että varppina saa olla loppuikänsä.
Minua vaan todella ihmetyttää se, että seuraava kontrolli on vasta 2 vuoden päästä, siis sitten kun itse syöpähoitojen alkamisesta on 3 vuotta.
En sitten tiedä varmasti, mutta luulen, että koska syöpä oli jäänyt paikalliseksi niin niitä kontrollejakaan ei sitten olisi kerran vuodessa vaan pidemmällä välillä, sillä eipä taida ne mammografia yms. kuvauksetkaan hyväksi olla tiuhaan otettuna.
Itse asiassa kaikki on mennyt hyvin alusta alkaen, leikkaus onnistui, hoidot siedin hyvin, sädehoidostakaan ei ole muita oireita kuin se, että sädetetty rinta on vieläkin suhtkoht "kova", mutta sekin on alkanut nyt "sulaa" pehmeämmäksi ja varmaan asiassa on suuri osuus sillä vatsapeitteisiin laitetulla lääkekapselilla, joka ajaa oman hormoni tuotannon alas, sillä kuukautiset piti ehdottomasti pois sen lääkärin mielestä, ihmetteli tosin sitä, että Tamofeninkin aikana minulla oli säännölliset kuukautiset....ja luojan kiitos, en ole kärsinyt vaihdevuosi oireistakaan ainakaan vielä ja epäili lääkäri silloin syöpäpolilla, ettei niitä tulisikaan kerran ei ole tähänkään mennessä tullut ja jos tuleekin niin hyvin lievänä.
Niin noista kontrolleista, onhan se tietysti hyvä jos pääsee halutessaan niihin, mutta toisaalta jatkuva kontrolleissa ravaaminen on stressaavaa ja pitää pelkoa yllä, itse en pelkää...enää....mutta se ei tarkoita suinkaan sitä, ettenkö varuillani asian suhteen olisi tai että olisin jotenkin välinpitämätön, olen vaan hyväksynyt asian omalla kohdallani.
Tavallaan putosin tyhjän päälle kun hoidot loppuivat, sitä jotenkin mietti, että tässäkö tämä nyt oli ja mitä jatkossa?, mutta aika nopeasti sain itseäni niskasta kiinni ja aloin pärjätä omillani, töihin paluu oli sitten seuraava koetinkivi, mutta onneksi työkaverit ei pitäneet minua mitenkään erilaisena, olin vaan melkein vuoden pois töistä, palasin tavallaan pitkältä lomalta töihin, eikä kukaan pyrkinytkään tekemään töitä minun puolesta ja olinhan antanutkin toivomuksen työnjohdolle, että tekisivät selväksi, etten ole mitenkään vajavainen tai heikko vaan ihan sama ihminen kuin ennenkin nyt vain yhtä kokemusta rikkaampana ja vahvempana.
Pikis | 28.2.2009 klo 21:06:18