Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Arki hoitojen jälkeen

Hei!

Millasena olette kokeneet arjen hoitojen jälkeen? Miten läheisenne ja muu lähipiiri on suhtautunut asiaan? Minulta poistettu rinta tammikuussa, sytostaatit ja sädehoito takana. Nyt aloitettuna tamofen. Fyysinen vointi alkaa olla jo hyvä verrattuna kesään ja on toisaalta ihanaa kun sairaala-ajat ei rytmitä enää arkea. Mutta mieli vetelee kyllä kärrynpyörää. Kelailen kaikkea tapahtunutta vasta nyt tarkemmin, hoitojen aikana oli jotenkin vaan pakko keskittyä oireista selviämiseen ja seuraavaan hoitoon. Läheisten suhtautuminen välillä ärsyttää. Se on välillä sellasta yltiöpositiivista sananhelinää siitä, että olet selvinnyt ja syöpää ei enää ole. Itse en osaa ainakaan vielä ajatella ihan noin. Ja kaipaisinkin tukea nyt ehkä enemmän kuin hoitojen aikana. Toisaalta avun ja tuen pyytäminen tuntuu nyt vaikeammalta, hoitojen aikana apua tuli läheisiltä tuutin töydeltä. Nyt tuntuu, että läheiset olettaa, että selviän kun hoidot (fyysisesti rankat ajat on takana). Pelot uusiutumisesta, eka kontrolli valtaa välillä mielen. Ja kommentit, että "ei uskoisi sinun sairastavan syöpää" tuntuvat oudoille. Miltä syöpää sairastavan pitäisi näyttää?? Tekisi mieli vetäytyä omaan kuoreen. No toisaalta arki kolmen lapsen kanssa pakottaa toimimaan ja olemaan arjessa kiinni.

Syksyterkuin
jou11 | 26.9.2012 klo 14:28:52