Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: rintasyöpä ja yksihuoltajuus

Hei!

Minulla oli vähän samanmoinen tilanne silloin pari vuotta sitten, kun sairastuin.. Olin pari vuotta aiemmin eronnut tyttäreni isästä, elin jo uudessa avoliitossa, mutta kumminkin.

Kerroin päiväkodissa ja koululla(sairastuin keväällä eli olin hoitoputkessa sekä päiväkodin että ekaluokan aikaan) avoimesti, mitä meillä kotona käydään nyt läpi ja miten kauan hoidot kestää ym. Mielestäni tämä helpotti ihmisten suhtautumista asiaan. Toinen puoli siinä kyllä oli sitten se, että ihmiset hyvän hyvyyttään kyselivät, kuinka voin, mitä kuuluu.. vaikka aina ei jaksanut niistä puhua, etenkään lapsen kuullen.

Ennen leikkausta olin melkoisen alamaissa ja itkuinen; oli hankalaa olla reipas lapsen nähden, kun ei kunnolla kyennyt sitä olemaan. Yritin olla kuitenkin rehellinen, positiivinen ja avoin lapsen kysyessä asioista. Yritin selittää niin, että lapsi ymmärsi. Eipä siinä oikein muuta voi tehdä, kuin vastata kysymyksiin, kun kysymyksiä tulee; kertoa, että aina on joku, joka huolehtii.

Kun oma tytär oli aloittanut koulussa ja hän oli asiasta kertonut sillä, niin luokkakavereilla oli syövästä eri käsitys, mitä tyttärelläni; hänen luokkakaverinsa eivät uskoneet, että minulla on syöpä, kun en maannutkaan sairaalassa henkitoreissa.. oli siinä sitten minulla selittelemistä ja vakuuttelua, että en ole kuolemassa nyt.

Kerroin myös asiasta tyttären isälle, joka osasi huomioida nämä asiat, kun tytär oli isällään käymässä.
Kerroin myös lähiomaisille toiveeni tyttäreni tulevaisuudesta, mikäli minulle olisi tapahtunut jotain leikkauksen tai hoitojen aikana.
Tytär pelkäsi vielä kauan syöpää, vaikka mielestäni vointini oli hyvä ja yritin selittää tyttärelleni "kauniisti".. vieläkin kysymyksiä tulee mieleen hänellä.

En osaa sanoa, mitä tekisin nyt eri tavalla. En varmaan mitään.

Voimia sinulle ja tyttärellesi.

t. Cherry
Cherry | 22.4.2011 klo 23:24:07