Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Tervehdys ja kuulumisia!!
Moikka kaikille!Täällä on nyt pari kuukautta proteesinvaihdosta ja toisen rinnan mastopeksiasta. Ja Tamot kulkevat tässä sivussa....
Tamofenit tuntuvat mua ainakin edelleen turvottelevan. Ilmeisesti se on kuitenkin aika lailla nestettä, koska välillä on päiviä kuten tänään, että ramppaan vessassa ja lorotan kuin palokunnan hevonen :o) Ja sitten välillä kaikki neste jämähtää, ennen kaikkea alakroppaan. Nivelet naksuilee ja välillä päkiät on kiusallisen kipeät, erityisesti aamuisin. Kaiketi kuitenkin täällä selvitty Tamoista aika vähällä, vielä ainakin. Niin, no ne limakalvot nyt on mitä on, mutta siihen löysin hormonittoman avun, kiitos tämän palstan vinkin.
Tällä viikolla olen kokeillut leikkauksen jälkeen eka kertaa voimaharjoittelua pariin otteeseen. Olkapäät pystyy treenaamaan, samoin haukkarit ja ojentajat, ylätaljaakin vetämään parillakymmenellä kilolla, mutta rintalihasliikkeet vain neljän kilon käsipainoilla tuntuvat vähän ikäviltä, eli ei vielä uskalla oikein niitä tehdä. Kai se on, kun kahdesti vuoden sisällä lihas revitty auki, niin ei toka kerralla ihan niin nopsaan toivukaan. Ja nyt jonossa nännitatuaatioon sitten.
Mutta juoksutreenin aloittelin tuossa kolmisen viikkoa sitten uudelleen ja toivottavasti mut ja koira nähdään syyskuun lopulla koirajuoksun SM-kisoissa. Vuoteen en oikeastaan ole "kunnolla" juossut, että katsotaan miten käy, mutta häviämäänkään en lähde.
Niin ja töitähän tässä on puskettu myös, pari viikkoa olin saikulla viimeisestä leikkauksesta.
Aika jännää, että elämä on oikeastaan melkein entisellään, jos ei paremmin. Välillä ajattelen, että oikeastaan tämä on kaikessa raadollisuudessaan ollut ihan onnenpotku koko syöpä. Osaa olla kiitollinen asioista ihan eri tavalla ja arvostaa niitä elämän pieniä ja arkisia asioita, eikä vaan yritä eteenpäin kaikkimullehetinyt-asenteella. Mikä se elämän mitta sitten onkaan, uusiiko syöpä, ei voi tietää... ja hyvä niin. Nautitaan siis tästä hetkestä, se on kumminkin sitä elämän parasta aikaa, koska menneisyyttä ei saa takaisin ja huomisesta ei tiedä!
- Tervehdys ja kuulumisia!!Katjusmaaret
- Re: Tervehdys ja kuulumisia!!Katjusmaaret
- Re: Tervehdys ja kuulumisia!!Katjusmaaret