Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
oma tarina
heiolen pian 33 ja alle 2v pienen työn äiti.minulla on ihana mies ja muuten elämä mallillaan mutta sairastan syöpää.
jo nuorena pelkäsin mutta lääkärissä kun huoleni kerroin,niin aina oli vastaus että mammografiaa ei voi yhtenään tehdä.pienestä pitäen on ollut kyhmyiset rinnat.
toissa syksynä minulta löytyi rintasyöpä juuri ennen synnytystä.synnytys käynnistettiin ja pääsin leikkaukseen.pitivät nukutuksessa niin kauan, että varmistui syöväksi. seuraavan kuukauden kävin tutkimuksissa, ja ensimmäinen vastaus oli ettei ole levinnyt.
pian kuitenkin otettiin pernasta koepala, koska siitä eivät täyttä varmuutta voineet sanoa. kokoajan vakuuteltiin että tuskimpa on.aloitettiin sytöstaattihoidot koska vastausta ei tullut.
neljän kerran jälkeen tarkistuksessa pernassa reakoi. samalla ilmeni, että myös maksassa oli jotain.röntgen lääkäri tuli tokasseeksi että olihan siellä kun itkin ettei siellä pitänyt olla.aikaisemmin minua hoitanut lääkäri minulle vakuutteli, että onhan se parempi jos on pernassa kuin se että sitä olisi esim maksassa.
tuli passitus tampereelle tammermagneettiin. siellä asia varmistui.sain vielä neljä kertaa tac hoitoa. taas magneettikuvaus. muutos oli hiukan reakoinut mutta kaksi muuta ei?
lääkäri halusi käynnistää zoladex piikin ja tamofen tabletti hoidot. vuosi menikin mukavsti. pernassa ei ole tällä hetkellä juuri mitään ja maksasta on muutos hävinnyt ja kaksi muuta jotka mainitsin ovat kaikella todennäköisyydellä hyvälaatuisia verikasvaimia.
sepä vain, että nyt vasta oli ensimmäisen kerran mammografia toiseen rintaan. siinä kaikkien sähläyksien jälkeen ilmeni myös syöpä. nyt odotan leikkausta, joka on n.kolmen viikon kulutttua.lääkäri soitti vastauksen ja myönsi, että todennäköisesti ollut jo kun toinen leikattiin.
ihmetyttää,että näin voi käydä. rukoilin toissa syksynä lääkäriä, että leikataan toinen pois ja vastaus oli vain että turhiin leikkauksiin ei lähdetä. se on todennäköisesti paikallinen mutta ei voi tietää.
kyseli vain vertailukuvia ja ei selittänyt mitenkään miksi ei tutkittu.tulee tietysti mieleen miksi en vaatinut.kaikki meni selviämiseen ja vauvan hoitoon ja viimekeväänä ilo siitä että pääsi tähän hoitoon, ei käynyt mielessä. sitä halusi luottaa lääkäriin.
luotto on mennyt. tietääkö kukaan miten lääkärin saa vaihdettua? olen potilasasiamiehelle kirjoittanut spostia ja soitan huomenna.
töihinki olin jo palaamassa mutta seki tyssää nyt ja pakko hakea kuntoutustukea, koska loppuu ensijainen saika tän kuun lopussa.
- oma tarinariikka 75
- Re: oma tarinalatu1
- Re: oma tarinaiitsu
- Re: oma tarinaSirkku
- Re: oma tarinaseisoo yksin
- Re: oma tarinariikka 75
- Re: oma tarinaMillivanilli
- Re: oma tarinariikka 75