Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
RANNALLA!!!!
Tervehdys ystävät!...ja erityisesti MeriTuuli, Julia, Kevätmieli, Mimi ja muut alkukesän kanssasoutajat... voi kuinka olen odottanut, että saan kirjoittaa tuon aloitusotsikon.
Vene rantautui perjantaina viimeisten säteitten jälkeen. Olo on nyt todella helpottunut ja iloinen; tunnen itseni niin terveeksi ja hyvinvoivaksi. Matka Turkuun joka päivä alkoi tuntua rasitteelta, mutta nopeasti tuokin aika meni.
Kaikki alkoi maaliskuussa, kun löysin ison kyhmyn oikeasta rinnastani. Kokopoisto tehtiin tyksissä huhtikuun alussa ja sytostaatit alkoivat toukokuussa. Sain 1x taxon ja 5x ceffiä taxoallergian takia. Ei hormonaalista eikä her2:ta, ei imusolmukemetareita. Säteet alkoivat lokakuun alussa ja sain niitä kaikkiaan 23 krt. Nyt odotan joulukuista konsultaatiokäyntiä plastiikkakirurgille ja kontrolli helmikuun alussa. Aion teettää tram-korjauksen.
Pidän itseäni nyt siis terveenä ja tämän projektin loppuun matkanneena. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta luottavaisin mielin mennään eteenpäin. Tukka on alkanut kasvaa toden teolla. Ripset on jo ok , samoin kulmat. Niskahiuksia pitänee rajata ennen ensi viikon lomallelähtöä; lähden mieheni kanssa pitkälle reissulle Aasiaan ihan kahdestaan. Merta, tuulta, maisemia (ja aurinkoblokkia!!!). Kun palaan takaisin, en enää aio peittää päätäni.
Olen aloittanut myös uudessa työssä. Työnantajani on kulkenut kanssani koko tämän 8 kk matkan; olen ollut koko ajan töissä sytoviikkoja loppukesällä lukuunottamatta. Ja nyt uskoivat vielä uuden haasteellisen tehtävänkin. Se tuntuu hyvältä, että sairaudesta huolimatta luotetaan ja tuupataan eteenpäin.
Perheen ja läheisten ystävien tuki on ollut myös iso asia. Kiitän heitä vielä erikseen. Monet naurut on naurettu ja kyyneleet tirautettu matkan aikana. Ja te nettiystävät, teidän kanssanne on ollut hyvä sairastaa. Aina on löytynyt joku, jolle voi kertoa, kysyä. Joku joka tietää tunteet ja olotilan ihan täsmälleen.
Kun kuulin omasta diagnoosistani maaliskuussa, lääkäriystäväni sanoi, että tämä on matka joka on kuljettava ja eräänä kauniina päivänä tullaan maaliin. Joskus maali on erilainen, mutta mä haluan nyt uskoa että mun maalini on tässä. Olen vahvempi ja aikuisempi kuin ennen sairauttani, mutta en yhtään jalompi tai parempi; elämänarvot ja -merkitys ehkä ovat jollakin tapaa kristallisoituneet.
Irrottaudun tässä vähitellen tästä verkosta, ja haluan vielä halata teitä (nyt tulee tippa linssiin :( ) ja kiittää matkaseurasta. Odottelen teitä täällä rannalla ja laitan kakkukaffeet valmiiksi.
Sydämellä,
tella
- RANNALLA!!!!tella
- Re: RANNALLA!!!!peevikki
- Re: RANNALLA!!!!tella
- Re: RANNALLA!!!!santeri
- Re: RANNALLA!!!!MeriTuuli
- Re: RANNALLA!!!!tella
- Re: RANNALLA!!!!kevätmieli
- Re: RANNALLA!!!!tella
- Re: RANNALLA!!!!liikkeelle
- Re: RANNALLA!!!!tella
- Re: RANNALLA!!!!mimi
- Re: RANNALLA!!!!Lotteliini
- Re: RANNALLA!!!!Kesätuuli
- Re: RANNALLA!!!!kutri
- Re: RANNALLA!!!!Karhutar
- Re: RANNALLA!!!!EllaM
- Re: RANNALLA!!!!usva
- Re: RANNALLA!!!!tella