Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Terveisiä vuoden 2007 soutujoukkueelle!
Hei ystävät, uudet sekä vanhat soutajat vuodelta 2007; MeriTuuli, Kevätmieli, Mimi, Karhutar, Julia ja monet muut! Osa meistä/teistä ei enää palstaa aktiivisesti seuraa, itsekin olen käynyt täällä lukemassa viestejä hyvin harvoin. Ajattelen teitä usein.Sain rintasyöpädiagnoosin 03/2007. Kokopoisto 04/2007, Gr III, reseptorineg, ei Her2:sta, ei metastaaseja. Kasvu% oli lähellä 100, ja patin koko oli n. 3 cm. Hoitoina annettiin 1 x taxo(ei sopinut),5 x cef ja 5 vkon säteet, ei lääkkeitä. Tukka oli pois päästä toukokuusta marraskuulle ja kasvoi vahvaksi takaisin. Tuo koko matka tuli kuljettua kanssanne täällä. Sain palstalta paljon tukea, virtuaaliystäviä, tietoa, voimaa. Kiitos vielä kerran kaikille siitä.
Paljon on mahtunut näihin kolmeen vuoteen. Pari työpaikan vaihdosta yhä mielenkiintoisempiin tehtäviin, viime kesänä sairastettu sarkoidoosi ja anopin kanssa käyty matka hänen kohdunkaulasyöpäänsä vastaan. Moottoripyrä on vaihtunut suurempaan (!!) lapset ovat kasvaneet ja avioliitto vaan vahvistunut.
En koskaan nöyrtynyt syövälle. Ajatukseni oli, että syöpä voi sitten taipua elämään minun kanssani, itse en katkeroidu syöpäläiseksi. 12/2007 asetin itseni tyksin tram-jonoon. 03/2010 kutsu viimein tuli. Ainoa haasteeksi muodostuva asia oli painoindeksi. Aloitin huiman kilojen pudotuksen. Keskusteltuani työterveyshoitajan kanssa päädyin tiukkaan dieettiin ja kuntoilun aloittamiseen; 3 kk:ssa pudotin 19 kg.
Eilen palasin tyksistä. Sain uudet rinnat (luomua kohennettiin myös) ja sileän vatsan. Toipuminen sairaalassa oli vaivalloista, mutta hoito ja huolenpito ensiluokkaista. Tram-leikkaus kesti yli 8 h ja ensiluokkaista työtä tekivät ylilääkäri Suominen sekä tohtorit Veräjänkorva ja Koskivuo. Heille ja hoitohenkilökunnalle kiitos sydämen pohjasta!
Kaikki näyttää ja tuntuu jo nyt (viikko leikkauksesta) todella hienolta. Olen ehjä jälleen, ostan kukalliset pitsirintaliivit syksyllä tukiliiviajan jälkeen ja totuttelen uuteen peilikuvaani. Nyt nautin olostani pihamaalla, juttelen kukille ja ulkoilen. Vähitellen.
Tässä siis tarinani - päivitysosa vanhoille tutuille - ja viestiksi uusille soutajille; älä koskaan luovuta. Nokka pystyyn, lilaa luomeen ja nauru raikumaan aina, kun olo sen sallii. Toivon erittäin suotuisaa lämmintä aurinkoista kesää kaikille palstalaisille, iso voimahalaus! Hoidoissa käpristeleville erityistä latausta, rajumman ja pidemmän kaavan kautta kulkeville suotuisia tuulia ja rantautumista!
Rakkaudella,
tella
- Terveisiä vuoden 2007 soutujoukkueelle!tella1