Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Ohi on, ohi on, ohi on!

Siskot kalliit,

Niin se vain on, että rannalla ollaan - marraskuisen hyisellä sellaisella mutta rannalla kuitenkin! Viimeinen CEF oli 16.11. En lähtenyt sairaalasta riemusta hypellen, pikemminkin itketti, kun tunteet olivat niin pinnassa. Säteitä ei tule mutta joulun alla alkaa Tamofen ja viisi vuotta sitä sitten. Munasarjat minulta on poistettu jo aiemmin, joten optimistina toivon, että vv-oireet eivät olisi kovin pahoja.

Tarinani lyhykäisyydessään: 23.5. diagnoosi, 5.6. vasemman rinnan kokopoisto sekä LD-korjaus ynnä oikean pienennys, 3.8. alkaen 6xCEF. Iso kasvain, tai oikeastaan kaksi (3,4 cm ja 0,6 cm), gradus 1, hormonit+, HER-, kainalo puhdas.

Elokuussa tämä syksy tuntui loputtoman pitkältä mutta tässä sitä ollaan. Mitäkö olen oppinut? Ainakin että
- sairaalan ohjeiden mukaan jumppaaminen leikkauksen jälkeen kannattaa ehdottomasti
- sairaalan ote on hyvin kliininen ja henkinen tuki pitää etsiä itse
- kaikilta eivät hiukset lähde
- ulkoilu kannattaa aina ja parantaa mielialaa
- hoitojen välillä voi elää melko normaalia elämää
- ellei ole ennen meikannut (kuten minä), kannattaa opetella, piristää kummasti
- syöpä säikyttää jotkut läheisetkin tuttavuudet kauemmaksi; saas nähdä, onnistuuko yhteyden luominen enää
- puoliso kantaa syövän tuomaa ahdistusta tavallaan, lapset pärjäävät parhaiten, kun tieto on asiallista, oikein annosteltua ja iän mukaista
- ilman syöpää en olisi ehkä ikinä kokenut, miten syvällisiä oikeat ystävyyssuhteet voivat olla, ja miten rakastava ja ihana perhe minulla on.

Yritän vieroittautua tästä loistavasta tukiringistä vähitellen. Ja hyräilen virttä 600: Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt...

Teistä kiittäen

Lotteliini


Lotteliini | 26.11.2007 klo 14:44:06