Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Äidin masentuneisuus ja auttaminen

Hei Anna

Olen pahoillani, että äitisi voimat ovat alkaneet käydä vähiin. Siinä kohtaa tuntuu todella pahalta tulla heitetyksi sairasvuoteen viereltä syrjään, mutta ajatellaan silti hetki asiaa äidin kannalta. Hän on ollut aktiivinen ihminen ja hän mielellään haluaa tulla muistetuksi sellaisena. Hän ei halua, että kukaan jälkikäteen "herkuttelee" hänen elämänsä viimeisillä vaiheilla ja toisaalta hän ehkä haluaa varjella Sinua lapsinesi mielipahalta. Hän mahdollisesti nauttii ajatuksesta, että voit lapsinesi jatkaa elämääsi, ja hänestä voi tuntua sietämättömältä, että joku yrittää auttaa häntä yli voimiensa estäen häntä vain sopeutumasta siihen mikä kuitenkin on edessä.

Sinä olet sentään hänen pieni tyttönsä, jota hän ei hennoisi päästää käsistään, mutta kun näin on jo tapahtunut, äitisi tuntee ylpeyttä siitä että on ollut siihen kyllin vahva, eikä hän koskaan tule syyttämään Sinua siitä, että et viettänyt aikaa hänen luonansa enempää. Sinulle kuuluu oma elämä, vaikka ikävä puolin ja toisin väliin luokin siihen varjoja ja antaa jokaiseen hyvästijättöön ja puheluun kohtalokkaan sävyn. Tämä on syytä muistaa, nyt kun sietokykyä sinunkin päässäsi koetellaan.

Äitisi on jo luonnollisista, fyysisistä syistä hyvin väsynyt, mutta keskustelu ammattiauttajan (esim. sairaalapastorin kanssa) voi auttaa, ellei ajatus ole äidillesi täysin vastenmielinen. Jos et pääse itse paikalle, voit viikonlopun kunniaksi lähettää hänelle pikkukimpun kukkia tai soitella vain perheesi kuulumisia, mikä auttaa äitiäsi pysymään tässä hetkessä kiinni. Toisaalta, silloin kun uni vie jo suurimman osan vuorokaudesta, alkaa olla todennäköistä että Sinun paikkasi on äitisi lähellä - jos se vain suinkin on mahdollista ja pääsette sopimukseen että saat niin tehdä.

Sairauden edetessä tulee valitettavasti vaihe, kun kuolema ei enää olekaan pelottava asia, ja se on se kohta jossa omaisten ja kuolevan toiveet eivät useinkaan todella kohtaa. Se on se paikka, jossa jäädään ensin yksin, mutta sen kohdan yli päästään kun uskalletaan puhua asiat niinkuin ne ovat. Olet jo sillä tiellä varsin pitkällä, mutta muutamia rohkeita sanoja ja eleitä kenties vielä tarvitaan. Pysy sellaisena kuin olet, niin olet varmasti rakastettu ja kaivattu vaikket sellaiseksi itseäsi juuri nyt tuntisikaan. Voimia Sinulle ja perheellesi, toivottaa

Karhutar | 10.1.2012 klo 12:36:55